Niin sitä vaan on taas laiminlyöty kirjoittelua. Olen useamman kerran blogin pitämisen aikana niin Halogeenin, kuin entisten yksityisten blogienkin kanssa miettinyt että miten sitä tuppaa se kirjoittelu jäämään niin helposti. Kaippa tuo johtuu pitkälti siitä ettei sitä vaan saa tarttumaan päivä- tai viikkorutiineihin. Taas on siis syytä petrata tämän kanssa.

Edellisessä postauksessa kerroin ensimmäisestä näyttelyosallistumisestani Galleria Nottbeckissä. Näyttely pyöri heinäkuun alusta elokuun ensimmäiselle viikolle ja omat fiilikset siitä ovat oikein positiiviset. Vieraskirja täyttyi allekirjoituksista ja tervehdyksistä monista eri maista ja käyntikorttejakin katosi kiitettävä määrä. Kanada, Yhdysvallat ja useita Euroopan maita siellä vilahteli ainakin mainittuna allekirjoituksien perässä. Heinäkuu oli siis loistava hetki näyttelyn pykäämiselle, koska todella monella taisi olla kesälomat ympäri palloa juuri tuolloin! Tattista vielä näyttelyn pääosin järjestäneelle Ninan Kuvaamaailmalle

Riikan roadtrip

Tuli tuossa heinäkuun alussa tehtyä myös autoreissu Riikaan, Latviaan kaveriporukalla. Kaikinpuolin mielenkiintoinen reissu ihan jo siksi, etten ole ennen omalla autolla painellut usean maan läpi. Saapuminen Viron ja Latvian rajalle aiheutti ainakin ihmetystä, koska minkäänlaisia rajamuodollisuuksia ei ollut. Sitä vaan posotettiin suoraan rajan tyhjien vartijarakennuksien ohi Latvian puolelle. Teiden ja ympäristön kunto raja-alueella Latvian puolella on aika huonoa, mutta mitä lähemmäs pääkaupunkia ajoi, sitä paremmaksi tiet ja muu infrastruktuuri muuttui. Itse Riika teki vaikutuksen siisteydellään ja komeilla rakennuksillaan. Pääasiassa vietettiin 5 päivää ainoastaan vanhan kaupungin alueella, joten esikaupunkialueista en osaa sen kummemin kertoa. Voisin tosin veikata, että aika paljon huonommassa kunnossa ovat siellä sijaitsevat rakennukset.

Reissusta on se sanottava, että jos lomapäiviä löytyy se vajaa viikko on autoreissu baltian maihin oikein hyvä vaihtoehto. Perille pääsy on helppoa Via Baltican kautta ja kunhan muistaa antaa tilaa takaa ohittaville autoille ja itse ohittaessa palata heti takaisin omalle kaistalle, ei teillä liikkumisessa pitäisi olla kovinkaan suuria ongelmia. Kaupungissa liikuttaessa jalankulkijoita tulee ehdottomasti kunnioittaa, koska sielläpäin jalan liikkujat tulevat varmasti tielle vaikka näkisivät sinun ajavan kohti. Ainiin, Viroksi kiitos on “aitäh” ja latviaksi “paldies”. Jälkimmäinen lausutaan kutakuinkin paldees.

Aputure trigmaster plus, käyttökokemuksia

Aikaisemmin kerroin kokemuksia Aputuren Trigmaster plus 2,4Ghz lähetinvastaanottimista ja nyt kesän jälkeen on hyvä tarinoida hieman lisää niiden toimivuudesta. Laitteet ovat kaikinpuolin toimineet mainiosti etäisyydestä ja laitteesta riippumatta. Ne ovat toimineet kameran kaukolaukaisimena, laukoneet studiovaloja sekä pikkusalamoita ongelmitta. Miinus on edelleen pariston nopea tyhjeneminen, ellei muista sammuttaa laitteita käytön jälkeen. Yhdestä lähettimestä on myös jonkin kolauksen seurauksena murtunut antennin suojakuori, mutta asia korjautui palalla pitävää mustaa kangasteippiä. Pitemmittä puheitta voin suositella Trigmaster plussia edelleen hyviä radiolähettimiä etsiville.

PS. Meikän löytää nykyään myös G+ puolelta. Vähän vielä hakusessa tuntuma kyseiseen palveluun, mutta olenpa nyt siellä kuitenkin. Tervetuloa piireihin!

Muotokuvamaailma on 27 ammattivalokuvaajan yhteisnäyttely. Mukana on valokuvaajia
kautta Suomen – mm. Tampereelta, Helsingistä, Lempäälästä, Harjavallasta, Kokkolasta
- mukana myös Fotofinlandia-kilpailussa mukana oleva kuvaaja Peero Lakanen
Tampereelta ja Vuoden 2011 Muotokuvaaja Mikaela Löfroth Hämeenlinnasta.

Itselläni ei ole takana yhtä pitkää kuvaajauraa kuin monella muulla näyttelyyn osallistuvalla ja kun tämä mahdollisuus päästä mukaan näyttelyyn nyt sitten tarjoutui oli siihen pakko tarttua! On hienoa päästä näkemään omia töitä vihdoinkin kunnon näyttelytilassa ja iso kiitos myös näyttelyä organisoivalle ja näyttelykuvat vedostavalle Nina Tiitolle, Ninan Kuvamaailmasta

Tervetuloa siis katselemaan muotokuvauksen tämän hetken tuulia Galleria Nottbeckiin, Satakunnankatu 18. Näyttely avoinna 2.7. – 6.8.2011 ma – la klo 10- 18, su klo 12 – 18.

Ohessa linkki näyttelukutsuun josta näkyy myös osallistujalista! http://halogeeni.net/kuvat/Muotokuvamaailma-valokuvanayttely.pdf

Hiljaiseloa ollut blogirintamalla, joten korjataanpa asia tällä postauksella.

Käsisalamoiden ja järkkäreiden myynnin räjähdysmäista kasvua ja osittain myös Strobist -yhteisön suosiota voidaan varmaankin kiittää siitä, että tällä hetkellä salamoiden ja kameran etäkäyttöön langattomasti on saataville ties minkämoista härpäkettä hintahaitarilla 40 € – 400 €. Syy-seuraussuhde on täysin omasta päästäni repäisty joten faktapohjaa väittelleeni en sen kummemmin voi antaa. Tilanne on kuitenkin se, että tarjontaa riittää.

Olen jo jonkin aikaa käyttänyt keikoilla Aputuren Trigmaster Plus lähetinvastaanottimia laukaisemaan salamat sekä välillä myös kamerankin ja voin todeta, että laitteet ovat erittäin käyttökelpoisia edullisesta hinnastaan huolimatta.

Laitteet ovat lähetinvastaanottimia, joten sama palikka laukaisee ja vastaanottaa signaalia. En ole yrittänyt mitään ennätyksiä näillä laitteilla tehdä, mutta tähän mennessä on tullut laukaistua salamat 30m päästä talon sisällä sekä betoniseinän läpi kerrostalon rappukäytävässä. Tämä pätee niin käsisalamoihin kuin myös studiovaloihin. Harhalaukauksia ei ole tullut vielä kertaakaan, ainakaan sellaisia jotka olisin huomannut. Mukana tulevalla merkkikohtaisella kaapelilla pystyy myös laukaisemaan kameran etänä ja itselläni tämä on ollut erittäin kätevä ominaisuus, sillä kamera keikkuu usein 8m maston päässä. Aikasemmat kokemukset Hähnelin kaukolaukaisimesta eivät olleet kovin kehuttavia, mutta siihen liittyi myös talven kovat pakkaset, jotka tunnetusti vaikuttavat radiotaajuuksilla operoivien laitteiden toimintaan.

Laitteen pohjassa on normaali 1/4″ naaraskierre jalustakiinnistystä varten, päällä varustekenkä ja vasemmassa kyljessä kolme 2,5mm liitäntää studiosalaman, kameran laukaisukaapelin sekä pc-johdon liittämistä varten. Liitäntämahdollisuudet ovat siis riittävät ja kanaviakin laitteesta löytyy 6 kappaletta. Kun Trigmaster on johdolla kiinni kamerassa, pystyy sillä hoitamaan etänä myös tarkentamisen.

Loppusanoina voin suositella tätä kyseistä triggeriä kaikille jotka kokevat etteivät halua syystä tai toisesta panostaa markkinoiden isoveljeen eli pocketwizardeihin tai eivät tarvitse esim. näiden kalliimpien mallien TTL-tukea. Suomessa Aputure Trigmaster Plussia välittää ainakin Digitarvike.

Tarkoitus oli kirjoittaa mietteitä ranskanreissusta hetimmiten kun saavun takaisin Suomeen, mutta toisin kävi. Nyt kuitenkin meno on ehtinyt sen verran rauhoittua, että ehdin jonkinlaista tekstintynkää raapustelemaan.

Matkalle lähdin erittäin kevyellä varustuksella. Mukana oli vain Varustelekasta juuri ennen reissua ostettu Condorin valmistama Urban Go -reppu. 52 litran tilavuudellaan ja hyvällä muotoilullaan tuo kulkee mukana todella hyvin ja kiristysremmien ansiosta repun saa hyvin tiiviiksi paketiksi. Repun paino koneeseen mentäessä oli vajaa 7 kiloa ja siihen sisältyä muutama alusvaatekerta, vaihtopaitoja, yleistarpeellista tilpehööriä sekä kamerarunko, pari linssiä ja salama.

Lentomatka kulki reittiä Pirkkala- Frankfurt-Hahn – Montpellier. Menomatka meni lentäen noin 7 tunnissa ja kaikki sujui lähtöselvityksiä ja lentoja myöten erittäin jouhevasti. Paluumatkalla oltiinkin sitten Frankfurt-Hahnin kentän edustalla olevassa B&B hotellissa yö ennen jatkoyhteyttä takaisin Suomeen. Ryanairin toiminta on yleisesti aika ripeää ja koneet hyvässä kunnossa. Jalkatilaa toki on aika vähän, mutta jos valitsee paikkansa hyvin (eturivi tai pelastureittien luona olevat penkit) jalkatilaa on mainiosti. Ryanair tarjoaa matkaan lähteville Priority Boarding lisäpalvelua jolla sitten pääsee ensimmäisten joukossa koneeseen. Tätä toimintaa neljän lähtöselvityksen verran seurailtuani voin sanoa että älkää tuhlatko rahojanne tuohon. Kunhan ajoittaa oman saapumisensa portille hyvin, pääsee koneeseen aivan ensimmäisten joukossa ilman tuollaisia lisäkuluja.

Mainittakoon vielä, että ilmaista wifiä ei ollut kuin Pirkkalan kentällä.

Ranskasta ja tarkemmin ottaen Montpellieristä voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkän esseen, mutta koitan pitää tämän mahdollisimman tiiviinä. Reissun aikana tuli käytyä myös Sétessä, joka on pienehkö satamakaupunki välimeren rannalla. Sinne pääsi Montpellieristä bussilla ja matkaan meni noin tunti. Hintaa bussilipulla oli huimaavat 1,50€. Pienestä koostaan huolimatta meininki kaupungissa oli potenssiin x verrattuna Suomeen.

Enivei muutamia havaittuja faktoja Ranskasta ja Montpellieristä tähän väliin. Kätevin tapa liikkua ympäri kaupunkia on joko jalan tai sitten ratikalla. Ratikat ovat varmaankin ainoa julkinen liikenne joka todella on aikataulussa jatkuvasti, ja pummillakin on helppo mennä kunhan vaan seurailee pysäkeillä virkailijan näköisiä ihmisiä ja hyppää pois jos sellaisia kyytiin sattuu tulemaan. Ei sillä että moiseen kannustaisin, välillä vaan ei välttämättä ole sopivia kolikoita mukana kun pitäisi päästä paikasta a paikkaan b… Helpoin paikka hypätä tramin eli ratikan kyytiin Montpellierissä on Place de la Comedie eli kaupungin keskusaukio (pardon vaan niille jokta löytävät paikannimistä huomautettavaa).

Ruokakaupat ovat paikkoja joista löytyy kaikkea ruuasta vaatteisiin, kosmetikkaan ja tottakai jokaisesta paikasta saa alkoholituotteita miedoista vahvimpiin viinoihin. Hinnat ovat naurettavan pieniä Suomen tasoon verrattuna ja varoituksen sanana, suomalaiselle voi olla vaikea vastustaa niin halpojen juomien ostamista. Hyvänä esimerkkinä paikallinen pöytäviini joka maksoi 1€, kuten myös bongaamani halvin kuohari. Mainittakoon kaupoista vielä sen verran että vaikka olisi kuinka ruuhka-aika, käytössä on vain pari kassaa ja ihmiset sitten kiltisti odottelevat vuoroaan. Lisäksi kuuluu hyviin tapoihin tervehtiä kauppaan tullessa kassaa jos kyseessä on pienempi puoti, tai sitten viimeistään kassalla tervehtiä, kiittää ja toivottaa hyvää päivänjatkoa poistuessaan. Tämä toki olisi hyvä muistaa myös ihan kotosuomessakin.

Vaikka paikallisessa menossa on paljon ihmeteltävää ja meno hyvinkin erilaista Suomeen verrattuna ei olisi yhtään haitaksi jos meilläkin alkaisi oleen enemmän ulospäin suuntautuneita ihmisiä. Ulkona liikkumisen määrä, keskinäinen seurustelu ja ajan viettäminen puistoissa oli asia johon kiinnitin paljon huomiota reissussa. Toki tuohon vaikuttaa todella paljon puoli vuotta kestävä Suomen talvi ja kylmät säät, mutta _silti_. Asia joka myös pisti silmään hyvällä tavalla oli eläkeikäisten ihmisten kerääntyminen ulos yhteisten harrastusten pariin. Puistoissa oli suuria määriä vanhoja ihmisiä rupattelemassa, pelaamassa petankia ja ihmettelemässä maailman menoa. Täälläpäin vanhuus on tabu ja eläkeläiset suljetaan hoitokoteihin tai jäävät yksin koteihinsa. Vanhalla iällä tuollaisilla sosiaalisilla suhteilla ja positiivisella asenteella on varmasti huikea merkitys terveenä pysymiseen ja jaksamiseen.

Mutta mutta, alkaa tuo ajatus pätkiin nyt sen verran että listaan tähän vielä muutaman kummallisuuden ja sitten muutamia kuvia. Jos tätä lukiessa herää jotain kysymyksiä, vastailen mielelläni jos osaan.

Kummallisuuksia Ranskasta:

Lisää kuvia tarjolla flickrin puolelta! Palataan seuraavan kirjoittelun merkeissä. Tällä kertaa luvassa jonkinmoinen tuotearvostelu.

Seuraavan täyden viikon avarran maailmankuvaa ja napsin kuvia Ranskassa, Montpellierissä. Reissu on pääpuolin lomareissu, mutta tarkoitus olisi jokusia kuviakin tehdä. Yhteydenotot allekirjoittaneeseen kannattaa suorittaa sähköpostilla turhien matkapuhelinkulujen välttämiseksi. Palaillaan astialle reissukuvien muodossa kunhan kotiudun!

Briiffi oli että kuvasta ei saisi tulla synkkä. Perussuomalaiset (ei se puolue…) synkistelyt sai siis jättää pois ja alkaa kehitellä jotain perinteisen rockin teemaan sopivaa miljöötä. Päädyttiin sitten rakentelemaan ryhmäkuva jenkkimaiseman päälle ja taustan virkaa pääsi toimittamaan aikas huikea näkymä Monument Valleysta. Kuva maisemasta saatiin käyttöön pienen etsinnän jälkeen kuvaajatoveri Akselilta.

Tärkeää tällaisen komposiitin tekemisessä on tutkia taustan valoa ja perspektiiviä. Kun sitten kuvataan ukot studiossa, pitäisi pystyä luomaan samanlainen valon luonne ja kamera sijoittaa oikeeseen kulmaan, jotta kokonaisuus toimii yhteen. Loin samanlaista valomeininkiä käyttämällä suurta n.2m octaa ilman diffuusiopintaa korkealle nostettuna ja sen viereen vielä korkealle paljas Elinchromen FX500. Octan valo luo yleisvaloa, mutta on myös tarpeeksi kovaa jotta se sopisi matkimaan aurinkoa. Paljas FX500 sitten vaan korosti tuota kovuutta.
Lisäksi kameran takana oli sitten kosolti täyttövaloa että sain varjopuolelta sävyt näkymään.

Jälkikäsittelyyn vierähti aika reipas tovi. Käsittelyyn kuului ukkojen sommittelua maisemaan, värikorjailua, varjojen tummentamista ja muutaman lisäelementin lisäys. En väitä että kuva on täydellisesti toteutettu varsinkaan tuon perspektiivin suhteen, mutta näillä mennään!

Ja sitten vielä tuo tilauskeikkakuva. Siihen piti myös saada jotain jujua ettei ukot vaan möllötä katsojaan. Lopulta päädyttiin leijuva pää -teemaan ja myönnän suoraan että referenssinä käytin samantyylistä klassikkokuvaa Queeniltä. Setuppi pärstäkuviin oli 2x stripit mallin takana tekemässä reunavaloa, pieni octa ilman diffuusiopintaa puomin avulla kohteen yläpuolella ja kameran takana vielä täyttövalo isosta kapalevystä heijastamalla, kas näin

Ja lopullinen kuva näyttääkin sitten tältä, ilman bändin logoja ja muita tekstejä.

~Stay Bitch MySpacessa

Alla olevasta kaariholvikuvasta sen verran, että toteutin tuon aika kokeellisesti. Käytin yleis- ja korostusvaloksi kahta studiovaloa pelkillä ohjausvaloillaan, valotin kuvaa 3 sekuntia ja lopuksi laukaisin manuaalisesti vielä pari käsisalamaa tuomaan esiin taustaa ja bändin jätkien kasvoja. Yhdistelmä jatkuvaa valoa ja salamaa toimi loppujen lopuksi aika hyvin vaikka tarkkana sai ollakkin, etteivät kuvattavat ehtineet liikahtaa. Silmien liikkeet, pään kääntämiset jne kun näkyivät lopullisessa kuvassa kyseisten kohtien sumentumisena.

~Distained

Viime vuoden aikana puuhastelin sokerileipuriksi valmistuvan siskoni kanssa tällaisen jälkiruokakalenterin parissa. Alunperin homma lähti liikkeelle koulutehtävänä, mutta kun itse tuli tähän ulkoasukin suunniteltua kuvien lisäksi, niin ei tätä viitsinyt jättää pelkäksi tiedostoksi kansioon.

Kalenteri sisältää kakkuja, kotitekoista leipää, piirakoita, pannukakkuja yms. ja leivokset on mietitty sopivaksi eri vuodenaikoihin. Jokaisesta leivoksesta on myös tarkat ohjeet mukana, joten kalenteria voi käyttää vaikka keittiössä muuhunkin kuin päivien seuraamiseen. Kalenterin koko suljettuna on A4, avattuna A3 pystysuunnassa ja se on sidottu metallikierteellä.

Jos haluat itsellesi kalenterin se onnistuu lähettämällä tännepäin sähköpostia osoitteeseen info@halogeeni.net. Kappalehinta á 19 € + postikulut.

Kuvaus sinänsä oli aika simppeli. Valot olin laittanut ja miettinyt etukäteen valmiiksi, joten ekat kuvat päästiin ottamaan heti kun bändille oli saatu tehtyä kevyt perusmeikki. Ensin otettiin yksittäiskuvat josta sitten pienen valojen siirtelyn jälkeen päästiin ryhmäkuviin. Niin ja semmonen vinkki, että ilmapiiri muuttuu helposti rennommaksi jos on mahdollista soittaa kuvauksen aikana asiakkaan toivomaa musaa. Itse pistin Groovesharkin auki ja sanoin bändin äijille, että sieltä vaan soimaan mitä haluatte. Eipä tässä sen kummempaa. Lopusta löytyy vielä nopea behind the scenes -näpsy joka tuli napattua.

~http://cardiant.net/

Sosiaalinen media on kovassa huudossa nykyään, ja päätin hypätä Halogeenin osalta kelkkaan tämän uuden päivityksen myötä. Uudet sivut mahdollistavat sisällön jakamisen todennäköisesti niin moneen paikkaan, kuin mahdollista on ja selkeyttää sivujen rakennetta hurjasti. Nyt mukana myös linkitys eri sivustoihin joissa kuviani on esillä.

Uudesta ulkoasusta ja koodauksesta vastaa Jani Penttinen, joka on tähän saakka hoitanut muutkin jo edesmenneet ulkoasut. Iso kiitos Janille! Pääset tutustumaan hänen työjälkeensä täältä: http://jani.penttinen.fi/

Ja näin lähtee Halogeenin nettielämä vuoteen 2011.