Vuosi sitten toteutin Distainedille promokuvia, mutta tällä kertaa oli vuorossa heidän uuden sinkkunsa musavideon valaisu. Olen tosiaan viime aikoina alkanut harjoittelemaan ja tekemään valosuunnittelua videokuvauksen puolella ja “Wreckage of the Past” tulee olemaan tähän mennessä haastavin toteutus.

Videon soitto-osuuksien kuvaus toteutettiin Vallilassa VR:n vanhoilla veturihalleilla. Tila oli mainio koska suurin osa tarvittavasta valokalustosta oli jo valmiiksi siellä ja vieläpä katossa. Paikalla oltiin hieman yhdentoista jälkeen ja kuvaukset päästiin aloittamaan noin neljän maissa. Meni siihen rakenteluun siis tovi aikaa kun mukaan laskettiin vielä safkatauko.

Homma koostui valojen suuntauksesta, värikalvotuksesta sekä lisävalojen pystyttämisestä lattiakorkeudelle, katosta roikkuvien kankaiden ripustuksesta sekä tuon katosta pitkän johdon varasta heiluvan roikkavalon asemoinnista. Kyseisessä heilurissa oli aluksi 60W lamppu mutta päätin vaihtaa sen satawattiseksi. Voisin perustella vaihtoa teknisemmin mutta tyydyn toteamaan että tein sen koska voin. Vaihdon seurauksena kyseinen roikotin hyppäsi oikein kunnolla kuvasta esiin ja toimi valaisimena muiden joukossa.

Kun päivä saatiin pulkkaan ja kamat purettua siinä yhdeksän maissa oli ainakin omat silmät jo aika arkana. Tilaan pumpattiin noin 4h kuvauksien aikana nimittäin jatkuvasti savua.

Soitto-osuus on pulkassa ja parin viikon päästä jatketaan tarinaosuuden kuvaamisella. Luvassa on loistava lyhäri jota tähdittää tasokas näyttelijäkaarti. Tästä lisää helmikuun puolenvälin jälkeen!

2012 ensimmäinen kuukausi alkaa olemaan jo lopuillaan ja edellistä postauksesta on jälleen kulunut aikaa. Hyvää tätä vuotta siis kaikille! Lähdetään liikenteeseen siitä, mistä viime postauksessa kirjoitin. Beautydish -projekti ei ole edistynyt ajatusleikkejä pidemmälle, mutta kun saan tuon työn alle, dokumentoin ja kirjoittelen siitä tänne varmasti. Sen sijaan kaikenlaista muuta on tapahtunut. Osa sellaisia juttuja, joista tulen varmasti infoamaan vielä lisääkin.

Vuodenvaihteessa sain päätökseen kaksivuotisen Kuvallisen ilmaisun perustutkinnon valokuvauksen osaamisalasta, jonka seurauksena virallinen tittelini on nyt kuva-artesaani. Viimeiset kaksi vuotta ovat vierähtäneet Visuaaliviestinnän instituutissa oppisopimuskoulutusta käyden. Tovin pohdittuani, päätin että jatkan  seuraavan tason tutkintoon, eli 1,5 vuotiseen valokuvaajan ammattitutkintoon, joka alkoi samassa laitoksessa tuossa kuun puolivälissä. Homma sujuu hyvin töiden ohella, koska kyseessä on edelleen oppisopimuskoulutus. Omia haasteitaan se toki aiheuttaa mutta haasteitahan tämä työ on muutenkin jatkuvasti täynnä.

Tuohon edellä mainitun koulutuksen viimeistä näyttötutkintoa varten työstin ensimmäisen stopmotion -tekniikalla toteutetun lyhytelokuvani. Kaikenkaikkiaan ruutuja tuon tekemiseen kului 2100 ja jokusia päiviä ajallisesti. Oli erittäin palkitsevaa päästä kokeilemaan jotain uutta pitkästä aikaa ilmaisullisesti. Lopputulos on tämänmoinen

Valo ja Kuvaaja from Henri Ilanen on Vimeo.

Koulutuksen päättymisen ja uuden alkamisen lisäksi on tullut pyöriteltyä useampiakin suunnitelmia tälle vuodelle. Henkilökohtaisena haasteena olenkin asettanut itselleni tälle vuodelle yrittäjämäisemmän asenteen luomisen, itsensä kehittämisen sekä uusien haasteiden vastaanottamisen. Valokuvaus on intohimoni ja tulonlähteeni (onneksi), mutta kysyntää on muillekkin taidoille, joihin valokuvaajalla on lähtökohtaisesti hyvät perusteet. Valosuunnittelu on yksi osa-alue, jossa olen alkanut itseäni kehittämään, ja olen ehtinyt jo muutamassa projektissa olemaan vastuussa valaisusta. Mielenkiintoista ja varsinkin salamavaloilla valaisemaan oppineen näkökulmasta varsin virkistävää, kun näkee missä se valo liikkuu ja mitä se tekee jatkuvasti, ilman ainaista kameran näytöstä kurkkimista. Tulen kevään aikana päivittämään tuota galleriaosiota niin, että voin sinne lisätä myös valaisemiani videoita esille. Myös tänne blogin puolelle niitä on luvassa, kunhan pääsevät editointipöydältä eetteriin. Sen verran voin kertoa että pari musavideota on ainakin tulossa.

Lopuksi voisin todeta nykytilanteesta, että voihan ACTA, PIPA ja SOPA. Siihen päälle vielä tämä aivan naurettava oikeuden päätös briteistä niin on tässä aika keitos taas hämmentymässä. Ehkä kirjoittelen näistä lisää vastaisuudessa.

Tuossa tovi sitten olin Ikeassa pyörimässä ja etsimässä uusia valaisimia kämpälle. Bongasin hyllystä sitten Ikean Foto -nimikkeellä kulkevan valaisimen, jonka luulin jo loppuneen myynnistä. Hinta oli sen verran huokea että piti napata kyseisestä mallista kaksi eri kokoa mukaan. Isompi roikkuu paraikaa katosta ja pienempi odottaa laatikossa jatkojalostusta.

Syy miksi innostuin nähdessäni valaisimet aukeaa varmasti kuvauksen harrastajille hyvinkin nopeasti kun tsekkaa kuvan Ikean sivuilta. DIY mentaliteetti kuvaajien parissa on aika voimakas, joten en yllättynyt kun kyseisestä valaisimesta oli jo onnistuttu rakentamaan hyvinkin toimiva beaty dish käsisalamalle. Ohjeet löytyivät DIYPhotographyn sivuilta.

BD:n rakentamista helpottaa jo se, että valaisimen sisäpinta on värjätty vaaleaksi. Tämän seurauksena kuvun kautta heijastunut valo pehmenee jo huomattavasti verrattuna metalliseen pinnoitukseen. Toki jos valkoisen heijastusominaisuudet eivät miellytä, on sisäpinta aika helppo muuttaa hopeiseksi esim. jollain metalliteipillä pinnoittamalla. Lisäksi valaisimen kanta on irrallinen, kuten ohjesivulla näkyy, joten sopivan kokoisen reiän työstäminen välähdyspäälle tai käsisalamalle ei tuota kovin suuria ongelmia.

En osaa vielä sanoa missä vaiheessa alan tätä työstämään, mutta tarkoituksena olisi tuosta 28cm kokoisesta valaisimesta rakentaa jonkinlainen valonmuokkaaja. Kiinnitysrakenne käsisalamalle ja jalustaan, reikä valaisimen kantaan sekä heijastinkupu valaisimen sisäpinnalle. Todennäköisesti käyttäisin tätä pehmeämpänä valaisimena kuin ohjesivulla, joten tulisin kiinnittämään valaisimen eteen diffuusiokalvon. Vaihtoehtoisesti eteen voi laittaa vaikka suihkuhatun jos ei kalvomateriaalia ole hyllyssä.

Tarinoin lisää kun homma etenee.

Viime perjantaina (16.9) tuli reissattua Helsinkiin Suvilahden kattilahalliin ihmettelemään Kreative Generationin järjestämää Looking Good Finland -tapahtumaa sekä illalla alkanutta muotinäytöstä. Catwalkilla keikkui illan aikana aikana monen suomalaisen nuoren suunnittelijan tuoreita luomuksia. Osa heistä on vielä suurelle yleisölle tuntemattomia, osa jo hieman tunnetumpia, mutta tämä asia varmasti tulee muuttumaan. Syy miksi itse olin paikalla oli eräs illan suunnittelijoista, http://houseofsyys.com/. Merkin takana on hyvä ystävä Marinella Ruusunen ja kun tapahtuma sopi omaan aikatauluun piti paikalle toki ilmestyä.

En ole kovin montaa kertaa kuvannut catwalkkeja, joten päätin mielenkiinnosta taltioida koko shown. Sain hyvän paikan suoraan catwalkin päästä, mutta mukanani oli vain 50mm optiikka, joka kroppikennoisella D300:lla vastaa n. 75mm polttoväliä. Tämä asetti oman haasteensa kuvien ottamiseen. Piti päättää missä kohtaa saisin hyvän kokovartalokuvan, ja mitä tekisin kun mallit saapuisivat aivan lähelle. Ratkaisuna lähikuviin päätin alkaa puhdistaa Kattilahallin lattioita. Heittäydyin siis catwalkin päätyyn siten että jalat menivät lavan alle ja pystyin kuvaamaan malleja catwalkin päädyssä melkein suoraan alhaalta. Ei välttämättä se yleisin kuvakulma, mutta mielestäni kiinnostava sellainen. Otsikkokuva on kooste muutamasta tällaisesta otoksesta.

Vinkkejä pimeähkössä, spottivaloin valaistussa tilassa kuvaamiseen: Jos käytössäsi on suhteellisen tuore järjestelmäkamera tai isokennoisempi pokkari, nosta kameran herkkyyttä rohkeasti esim. ISO 500:n. Näin saat noin reippaan aukon verran lisää valoa, ja vastavuoroisesti lyhennettyä suljinaikaa sellaiseksi että saat ripeästi kävelevien mallien liikkeen pysähtymään. Noin 1/80 valotusaika riittää jo, jos osaat pitää kameran vakaana. Valovoimaisen optiikan käyttäminen on myös ehdotonta. Itse otin suuren osan kuvista aukolla f/2.8. Haasteena liikkeen pysäyttämisen lisäksi tällaisessa tilanteessa on myös voimakkaiden spottivalojen kanssa toimiminen. Jotta osaa kompensoida voimakkaita valoja, täytyy tuntea hieman omaa kameraansa ja sitä kuinka hyvin se kestää esim. ylivalotusta. Tässä on kyse lähinnä siis kennon dynamiikasta. Parhain vaihtoehto on kuvien ottaminen RAW -muodossa, ja valottaa kuvat hieman ali, jotta korkovaloissa varmasti säilyvät sävyt. Jälkikäsittelyssä voi sitten kaivaa varjopuolelta enemmän sävyjä esiin.

Linkit:
http://houseofsyys.com/
http://kreative.fi/
http://kreative.fi/lookingood/muotiviikonloppu/

Niin sitä vaan on taas laiminlyöty kirjoittelua. Olen useamman kerran blogin pitämisen aikana niin Halogeenin, kuin entisten yksityisten blogienkin kanssa miettinyt että miten sitä tuppaa se kirjoittelu jäämään niin helposti. Kaippa tuo johtuu pitkälti siitä ettei sitä vaan saa tarttumaan päivä- tai viikkorutiineihin. Taas on siis syytä petrata tämän kanssa.

Edellisessä postauksessa kerroin ensimmäisestä näyttelyosallistumisestani Galleria Nottbeckissä. Näyttely pyöri heinäkuun alusta elokuun ensimmäiselle viikolle ja omat fiilikset siitä ovat oikein positiiviset. Vieraskirja täyttyi allekirjoituksista ja tervehdyksistä monista eri maista ja käyntikorttejakin katosi kiitettävä määrä. Kanada, Yhdysvallat ja useita Euroopan maita siellä vilahteli ainakin mainittuna allekirjoituksien perässä. Heinäkuu oli siis loistava hetki näyttelyn pykäämiselle, koska todella monella taisi olla kesälomat ympäri palloa juuri tuolloin! Tattista vielä näyttelyn pääosin järjestäneelle Ninan Kuvaamaailmalle

Riikan roadtrip

Tuli tuossa heinäkuun alussa tehtyä myös autoreissu Riikaan, Latviaan kaveriporukalla. Kaikinpuolin mielenkiintoinen reissu ihan jo siksi, etten ole ennen omalla autolla painellut usean maan läpi. Saapuminen Viron ja Latvian rajalle aiheutti ainakin ihmetystä, koska minkäänlaisia rajamuodollisuuksia ei ollut. Sitä vaan posotettiin suoraan rajan tyhjien vartijarakennuksien ohi Latvian puolelle. Teiden ja ympäristön kunto raja-alueella Latvian puolella on aika huonoa, mutta mitä lähemmäs pääkaupunkia ajoi, sitä paremmaksi tiet ja muu infrastruktuuri muuttui. Itse Riika teki vaikutuksen siisteydellään ja komeilla rakennuksillaan. Pääasiassa vietettiin 5 päivää ainoastaan vanhan kaupungin alueella, joten esikaupunkialueista en osaa sen kummemin kertoa. Voisin tosin veikata, että aika paljon huonommassa kunnossa ovat siellä sijaitsevat rakennukset.

Reissusta on se sanottava, että jos lomapäiviä löytyy se vajaa viikko on autoreissu baltian maihin oikein hyvä vaihtoehto. Perille pääsy on helppoa Via Baltican kautta ja kunhan muistaa antaa tilaa takaa ohittaville autoille ja itse ohittaessa palata heti takaisin omalle kaistalle, ei teillä liikkumisessa pitäisi olla kovinkaan suuria ongelmia. Kaupungissa liikuttaessa jalankulkijoita tulee ehdottomasti kunnioittaa, koska sielläpäin jalan liikkujat tulevat varmasti tielle vaikka näkisivät sinun ajavan kohti. Ainiin, Viroksi kiitos on “aitäh” ja latviaksi “paldies”. Jälkimmäinen lausutaan kutakuinkin paldees.

Aputure trigmaster plus, käyttökokemuksia

Aikaisemmin kerroin kokemuksia Aputuren Trigmaster plus 2,4Ghz lähetinvastaanottimista ja nyt kesän jälkeen on hyvä tarinoida hieman lisää niiden toimivuudesta. Laitteet ovat kaikinpuolin toimineet mainiosti etäisyydestä ja laitteesta riippumatta. Ne ovat toimineet kameran kaukolaukaisimena, laukoneet studiovaloja sekä pikkusalamoita ongelmitta. Miinus on edelleen pariston nopea tyhjeneminen, ellei muista sammuttaa laitteita käytön jälkeen. Yhdestä lähettimestä on myös jonkin kolauksen seurauksena murtunut antennin suojakuori, mutta asia korjautui palalla pitävää mustaa kangasteippiä. Pitemmittä puheitta voin suositella Trigmaster plussia edelleen hyviä radiolähettimiä etsiville.

PS. Meikän löytää nykyään myös G+ puolelta. Vähän vielä hakusessa tuntuma kyseiseen palveluun, mutta olenpa nyt siellä kuitenkin. Tervetuloa piireihin!

Muotokuvamaailma on 27 ammattivalokuvaajan yhteisnäyttely. Mukana on valokuvaajia
kautta Suomen – mm. Tampereelta, Helsingistä, Lempäälästä, Harjavallasta, Kokkolasta
- mukana myös Fotofinlandia-kilpailussa mukana oleva kuvaaja Peero Lakanen
Tampereelta ja Vuoden 2011 Muotokuvaaja Mikaela Löfroth Hämeenlinnasta.

Itselläni ei ole takana yhtä pitkää kuvaajauraa kuin monella muulla näyttelyyn osallistuvalla ja kun tämä mahdollisuus päästä mukaan näyttelyyn nyt sitten tarjoutui oli siihen pakko tarttua! On hienoa päästä näkemään omia töitä vihdoinkin kunnon näyttelytilassa ja iso kiitos myös näyttelyä organisoivalle ja näyttelykuvat vedostavalle Nina Tiitolle, Ninan Kuvamaailmasta

Tervetuloa siis katselemaan muotokuvauksen tämän hetken tuulia Galleria Nottbeckiin, Satakunnankatu 18. Näyttely avoinna 2.7. – 6.8.2011 ma – la klo 10- 18, su klo 12 – 18.

Ohessa linkki näyttelukutsuun josta näkyy myös osallistujalista! http://halogeeni.net/kuvat/Muotokuvamaailma-valokuvanayttely.pdf

Hiljaiseloa ollut blogirintamalla, joten korjataanpa asia tällä postauksella.

Käsisalamoiden ja järkkäreiden myynnin räjähdysmäista kasvua ja osittain myös Strobist -yhteisön suosiota voidaan varmaankin kiittää siitä, että tällä hetkellä salamoiden ja kameran etäkäyttöön langattomasti on saataville ties minkämoista härpäkettä hintahaitarilla 40 € – 400 €. Syy-seuraussuhde on täysin omasta päästäni repäisty joten faktapohjaa väittelleeni en sen kummemmin voi antaa. Tilanne on kuitenkin se, että tarjontaa riittää.

Olen jo jonkin aikaa käyttänyt keikoilla Aputuren Trigmaster Plus lähetinvastaanottimia laukaisemaan salamat sekä välillä myös kamerankin ja voin todeta, että laitteet ovat erittäin käyttökelpoisia edullisesta hinnastaan huolimatta.

Laitteet ovat lähetinvastaanottimia, joten sama palikka laukaisee ja vastaanottaa signaalia. En ole yrittänyt mitään ennätyksiä näillä laitteilla tehdä, mutta tähän mennessä on tullut laukaistua salamat 30m päästä talon sisällä sekä betoniseinän läpi kerrostalon rappukäytävässä. Tämä pätee niin käsisalamoihin kuin myös studiovaloihin. Harhalaukauksia ei ole tullut vielä kertaakaan, ainakaan sellaisia jotka olisin huomannut. Mukana tulevalla merkkikohtaisella kaapelilla pystyy myös laukaisemaan kameran etänä ja itselläni tämä on ollut erittäin kätevä ominaisuus, sillä kamera keikkuu usein 8m maston päässä. Aikasemmat kokemukset Hähnelin kaukolaukaisimesta eivät olleet kovin kehuttavia, mutta siihen liittyi myös talven kovat pakkaset, jotka tunnetusti vaikuttavat radiotaajuuksilla operoivien laitteiden toimintaan.

Laitteen pohjassa on normaali 1/4″ naaraskierre jalustakiinnistystä varten, päällä varustekenkä ja vasemmassa kyljessä kolme 2,5mm liitäntää studiosalaman, kameran laukaisukaapelin sekä pc-johdon liittämistä varten. Liitäntämahdollisuudet ovat siis riittävät ja kanaviakin laitteesta löytyy 6 kappaletta. Kun Trigmaster on johdolla kiinni kamerassa, pystyy sillä hoitamaan etänä myös tarkentamisen.

Loppusanoina voin suositella tätä kyseistä triggeriä kaikille jotka kokevat etteivät halua syystä tai toisesta panostaa markkinoiden isoveljeen eli pocketwizardeihin tai eivät tarvitse esim. näiden kalliimpien mallien TTL-tukea. Suomessa Aputure Trigmaster Plussia välittää ainakin Digitarvike.

Tarkoitus oli kirjoittaa mietteitä ranskanreissusta hetimmiten kun saavun takaisin Suomeen, mutta toisin kävi. Nyt kuitenkin meno on ehtinyt sen verran rauhoittua, että ehdin jonkinlaista tekstintynkää raapustelemaan.

Matkalle lähdin erittäin kevyellä varustuksella. Mukana oli vain Varustelekasta juuri ennen reissua ostettu Condorin valmistama Urban Go -reppu. 52 litran tilavuudellaan ja hyvällä muotoilullaan tuo kulkee mukana todella hyvin ja kiristysremmien ansiosta repun saa hyvin tiiviiksi paketiksi. Repun paino koneeseen mentäessä oli vajaa 7 kiloa ja siihen sisältyä muutama alusvaatekerta, vaihtopaitoja, yleistarpeellista tilpehööriä sekä kamerarunko, pari linssiä ja salama.

Lentomatka kulki reittiä Pirkkala- Frankfurt-Hahn – Montpellier. Menomatka meni lentäen noin 7 tunnissa ja kaikki sujui lähtöselvityksiä ja lentoja myöten erittäin jouhevasti. Paluumatkalla oltiinkin sitten Frankfurt-Hahnin kentän edustalla olevassa B&B hotellissa yö ennen jatkoyhteyttä takaisin Suomeen. Ryanairin toiminta on yleisesti aika ripeää ja koneet hyvässä kunnossa. Jalkatilaa toki on aika vähän, mutta jos valitsee paikkansa hyvin (eturivi tai pelastureittien luona olevat penkit) jalkatilaa on mainiosti. Ryanair tarjoaa matkaan lähteville Priority Boarding lisäpalvelua jolla sitten pääsee ensimmäisten joukossa koneeseen. Tätä toimintaa neljän lähtöselvityksen verran seurailtuani voin sanoa että älkää tuhlatko rahojanne tuohon. Kunhan ajoittaa oman saapumisensa portille hyvin, pääsee koneeseen aivan ensimmäisten joukossa ilman tuollaisia lisäkuluja.

Mainittakoon vielä, että ilmaista wifiä ei ollut kuin Pirkkalan kentällä.

Ranskasta ja tarkemmin ottaen Montpellieristä voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkän esseen, mutta koitan pitää tämän mahdollisimman tiiviinä. Reissun aikana tuli käytyä myös Sétessä, joka on pienehkö satamakaupunki välimeren rannalla. Sinne pääsi Montpellieristä bussilla ja matkaan meni noin tunti. Hintaa bussilipulla oli huimaavat 1,50€. Pienestä koostaan huolimatta meininki kaupungissa oli potenssiin x verrattuna Suomeen.

Enivei muutamia havaittuja faktoja Ranskasta ja Montpellieristä tähän väliin. Kätevin tapa liikkua ympäri kaupunkia on joko jalan tai sitten ratikalla. Ratikat ovat varmaankin ainoa julkinen liikenne joka todella on aikataulussa jatkuvasti, ja pummillakin on helppo mennä kunhan vaan seurailee pysäkeillä virkailijan näköisiä ihmisiä ja hyppää pois jos sellaisia kyytiin sattuu tulemaan. Ei sillä että moiseen kannustaisin, välillä vaan ei välttämättä ole sopivia kolikoita mukana kun pitäisi päästä paikasta a paikkaan b… Helpoin paikka hypätä tramin eli ratikan kyytiin Montpellierissä on Place de la Comedie eli kaupungin keskusaukio (pardon vaan niille jokta löytävät paikannimistä huomautettavaa).

Ruokakaupat ovat paikkoja joista löytyy kaikkea ruuasta vaatteisiin, kosmetikkaan ja tottakai jokaisesta paikasta saa alkoholituotteita miedoista vahvimpiin viinoihin. Hinnat ovat naurettavan pieniä Suomen tasoon verrattuna ja varoituksen sanana, suomalaiselle voi olla vaikea vastustaa niin halpojen juomien ostamista. Hyvänä esimerkkinä paikallinen pöytäviini joka maksoi 1€, kuten myös bongaamani halvin kuohari. Mainittakoon kaupoista vielä sen verran että vaikka olisi kuinka ruuhka-aika, käytössä on vain pari kassaa ja ihmiset sitten kiltisti odottelevat vuoroaan. Lisäksi kuuluu hyviin tapoihin tervehtiä kauppaan tullessa kassaa jos kyseessä on pienempi puoti, tai sitten viimeistään kassalla tervehtiä, kiittää ja toivottaa hyvää päivänjatkoa poistuessaan. Tämä toki olisi hyvä muistaa myös ihan kotosuomessakin.

Vaikka paikallisessa menossa on paljon ihmeteltävää ja meno hyvinkin erilaista Suomeen verrattuna ei olisi yhtään haitaksi jos meilläkin alkaisi oleen enemmän ulospäin suuntautuneita ihmisiä. Ulkona liikkumisen määrä, keskinäinen seurustelu ja ajan viettäminen puistoissa oli asia johon kiinnitin paljon huomiota reissussa. Toki tuohon vaikuttaa todella paljon puoli vuotta kestävä Suomen talvi ja kylmät säät, mutta _silti_. Asia joka myös pisti silmään hyvällä tavalla oli eläkeikäisten ihmisten kerääntyminen ulos yhteisten harrastusten pariin. Puistoissa oli suuria määriä vanhoja ihmisiä rupattelemassa, pelaamassa petankia ja ihmettelemässä maailman menoa. Täälläpäin vanhuus on tabu ja eläkeläiset suljetaan hoitokoteihin tai jäävät yksin koteihinsa. Vanhalla iällä tuollaisilla sosiaalisilla suhteilla ja positiivisella asenteella on varmasti huikea merkitys terveenä pysymiseen ja jaksamiseen.

Mutta mutta, alkaa tuo ajatus pätkiin nyt sen verran että listaan tähän vielä muutaman kummallisuuden ja sitten muutamia kuvia. Jos tätä lukiessa herää jotain kysymyksiä, vastailen mielelläni jos osaan.

Kummallisuuksia Ranskasta:

Lisää kuvia tarjolla flickrin puolelta! Palataan seuraavan kirjoittelun merkeissä. Tällä kertaa luvassa jonkinmoinen tuotearvostelu.

Seuraavan täyden viikon avarran maailmankuvaa ja napsin kuvia Ranskassa, Montpellierissä. Reissu on pääpuolin lomareissu, mutta tarkoitus olisi jokusia kuviakin tehdä. Yhteydenotot allekirjoittaneeseen kannattaa suorittaa sähköpostilla turhien matkapuhelinkulujen välttämiseksi. Palaillaan astialle reissukuvien muodossa kunhan kotiudun!

Briiffi oli että kuvasta ei saisi tulla synkkä. Perussuomalaiset (ei se puolue…) synkistelyt sai siis jättää pois ja alkaa kehitellä jotain perinteisen rockin teemaan sopivaa miljöötä. Päädyttiin sitten rakentelemaan ryhmäkuva jenkkimaiseman päälle ja taustan virkaa pääsi toimittamaan aikas huikea näkymä Monument Valleysta. Kuva maisemasta saatiin käyttöön pienen etsinnän jälkeen kuvaajatoveri Akselilta.

Tärkeää tällaisen komposiitin tekemisessä on tutkia taustan valoa ja perspektiiviä. Kun sitten kuvataan ukot studiossa, pitäisi pystyä luomaan samanlainen valon luonne ja kamera sijoittaa oikeeseen kulmaan, jotta kokonaisuus toimii yhteen. Loin samanlaista valomeininkiä käyttämällä suurta n.2m octaa ilman diffuusiopintaa korkealle nostettuna ja sen viereen vielä korkealle paljas Elinchromen FX500. Octan valo luo yleisvaloa, mutta on myös tarpeeksi kovaa jotta se sopisi matkimaan aurinkoa. Paljas FX500 sitten vaan korosti tuota kovuutta.
Lisäksi kameran takana oli sitten kosolti täyttövaloa että sain varjopuolelta sävyt näkymään.

Jälkikäsittelyyn vierähti aika reipas tovi. Käsittelyyn kuului ukkojen sommittelua maisemaan, värikorjailua, varjojen tummentamista ja muutaman lisäelementin lisäys. En väitä että kuva on täydellisesti toteutettu varsinkaan tuon perspektiivin suhteen, mutta näillä mennään!

Ja sitten vielä tuo tilauskeikkakuva. Siihen piti myös saada jotain jujua ettei ukot vaan möllötä katsojaan. Lopulta päädyttiin leijuva pää -teemaan ja myönnän suoraan että referenssinä käytin samantyylistä klassikkokuvaa Queeniltä. Setuppi pärstäkuviin oli 2x stripit mallin takana tekemässä reunavaloa, pieni octa ilman diffuusiopintaa puomin avulla kohteen yläpuolella ja kameran takana vielä täyttövalo isosta kapalevystä heijastamalla, kas näin

Ja lopullinen kuva näyttääkin sitten tältä, ilman bändin logoja ja muita tekstejä.

~Stay Bitch MySpacessa