Blog
Vuosi sitten toteutin Distainedille promokuvia, mutta tällä kertaa oli vuorossa heidän uuden sinkkunsa musavideon valaisu. Olen tosiaan viime aikoina alkanut harjoittelemaan ja tekemään valosuunnittelua videokuvauksen puolella ja “Wreckage of the Past” tulee olemaan tähän mennessä haastavin toteutus.
Videon soitto-osuuksien kuvaus toteutettiin Vallilassa VR:n vanhoilla veturihalleilla. Tila oli mainio koska suurin osa tarvittavasta valokalustosta oli jo valmiiksi siellä ja vieläpä katossa. Paikalla oltiin hieman yhdentoista jälkeen ja kuvaukset päästiin aloittamaan noin neljän maissa. Meni siihen rakenteluun siis tovi aikaa kun mukaan laskettiin vielä safkatauko.
Homma koostui valojen suuntauksesta, värikalvotuksesta sekä lisävalojen pystyttämisestä lattiakorkeudelle, katosta roikkuvien kankaiden ripustuksesta sekä tuon katosta pitkän johdon varasta heiluvan roikkavalon asemoinnista. Kyseisessä heilurissa oli aluksi 60W lamppu mutta päätin vaihtaa sen satawattiseksi. Voisin perustella vaihtoa teknisemmin mutta tyydyn toteamaan että tein sen koska voin. Vaihdon seurauksena kyseinen roikotin hyppäsi oikein kunnolla kuvasta esiin ja toimi valaisimena muiden joukossa.
Kun päivä saatiin pulkkaan ja kamat purettua siinä yhdeksän maissa oli ainakin omat silmät jo aika arkana. Tilaan pumpattiin noin 4h kuvauksien aikana nimittäin jatkuvasti savua.
Soitto-osuus on pulkassa ja parin viikon päästä jatketaan tarinaosuuden kuvaamisella. Luvassa on loistava lyhäri jota tähdittää tasokas näyttelijäkaarti. Tästä lisää helmikuun puolenvälin jälkeen!
Henri kirjoitti tämän 31.01.2012 • Ei kommentteja
Alkuvuoden tapahtumia
2012 ensimmäinen kuukausi alkaa olemaan jo lopuillaan ja edellistä postauksesta on jälleen kulunut aikaa. Hyvää tätä vuotta siis kaikille! Lähdetään liikenteeseen siitä, mistä viime postauksessa kirjoitin. Beautydish -projekti ei ole edistynyt ajatusleikkejä pidemmälle, mutta kun saan tuon työn alle, dokumentoin ja kirjoittelen siitä tänne varmasti. Sen sijaan kaikenlaista muuta on tapahtunut. Osa sellaisia juttuja, joista tulen varmasti infoamaan vielä lisääkin.
Vuodenvaihteessa sain päätökseen kaksivuotisen Kuvallisen ilmaisun perustutkinnon valokuvauksen osaamisalasta, jonka seurauksena virallinen tittelini on nyt kuva-artesaani. Viimeiset kaksi vuotta ovat vierähtäneet Visuaaliviestinnän instituutissa oppisopimuskoulutusta käyden. Tovin pohdittuani, päätin että jatkan seuraavan tason tutkintoon, eli 1,5 vuotiseen valokuvaajan ammattitutkintoon, joka alkoi samassa laitoksessa tuossa kuun puolivälissä. Homma sujuu hyvin töiden ohella, koska kyseessä on edelleen oppisopimuskoulutus. Omia haasteitaan se toki aiheuttaa mutta haasteitahan tämä työ on muutenkin jatkuvasti täynnä.
Tuohon edellä mainitun koulutuksen viimeistä näyttötutkintoa varten työstin ensimmäisen stopmotion -tekniikalla toteutetun lyhytelokuvani. Kaikenkaikkiaan ruutuja tuon tekemiseen kului 2100 ja jokusia päiviä ajallisesti. Oli erittäin palkitsevaa päästä kokeilemaan jotain uutta pitkästä aikaa ilmaisullisesti. Lopputulos on tämänmoinen
Valo ja Kuvaaja from Henri Ilanen on Vimeo.
Koulutuksen päättymisen ja uuden alkamisen lisäksi on tullut pyöriteltyä useampiakin suunnitelmia tälle vuodelle. Henkilökohtaisena haasteena olenkin asettanut itselleni tälle vuodelle yrittäjämäisemmän asenteen luomisen, itsensä kehittämisen sekä uusien haasteiden vastaanottamisen. Valokuvaus on intohimoni ja tulonlähteeni (onneksi), mutta kysyntää on muillekkin taidoille, joihin valokuvaajalla on lähtökohtaisesti hyvät perusteet. Valosuunnittelu on yksi osa-alue, jossa olen alkanut itseäni kehittämään, ja olen ehtinyt jo muutamassa projektissa olemaan vastuussa valaisusta. Mielenkiintoista ja varsinkin salamavaloilla valaisemaan oppineen näkökulmasta varsin virkistävää, kun näkee missä se valo liikkuu ja mitä se tekee jatkuvasti, ilman ainaista kameran näytöstä kurkkimista. Tulen kevään aikana päivittämään tuota galleriaosiota niin, että voin sinne lisätä myös valaisemiani videoita esille. Myös tänne blogin puolelle niitä on luvassa, kunhan pääsevät editointipöydältä eetteriin. Sen verran voin kertoa että pari musavideota on ainakin tulossa.
Lopuksi voisin todeta nykytilanteesta, että voihan ACTA, PIPA ja SOPA. Siihen päälle vielä tämä aivan naurettava oikeuden päätös briteistä niin on tässä aika keitos taas hämmentymässä. Ehkä kirjoittelen näistä lisää vastaisuudessa.
Henri kirjoitti tämän 27.01.2012 • Ei kommentteja
Tuossa tovi sitten olin Ikeassa pyörimässä ja etsimässä uusia valaisimia kämpälle. Bongasin hyllystä sitten Ikean Foto -nimikkeellä kulkevan valaisimen, jonka luulin jo loppuneen myynnistä. Hinta oli sen verran huokea että piti napata kyseisestä mallista kaksi eri kokoa mukaan. Isompi roikkuu paraikaa katosta ja pienempi odottaa laatikossa jatkojalostusta.
Syy miksi innostuin nähdessäni valaisimet aukeaa varmasti kuvauksen harrastajille hyvinkin nopeasti kun tsekkaa kuvan Ikean sivuilta. DIY mentaliteetti kuvaajien parissa on aika voimakas, joten en yllättynyt kun kyseisestä valaisimesta oli jo onnistuttu rakentamaan hyvinkin toimiva beaty dish käsisalamalle. Ohjeet löytyivät DIYPhotographyn sivuilta.
BD:n rakentamista helpottaa jo se, että valaisimen sisäpinta on värjätty vaaleaksi. Tämän seurauksena kuvun kautta heijastunut valo pehmenee jo huomattavasti verrattuna metalliseen pinnoitukseen. Toki jos valkoisen heijastusominaisuudet eivät miellytä, on sisäpinta aika helppo muuttaa hopeiseksi esim. jollain metalliteipillä pinnoittamalla. Lisäksi valaisimen kanta on irrallinen, kuten ohjesivulla näkyy, joten sopivan kokoisen reiän työstäminen välähdyspäälle tai käsisalamalle ei tuota kovin suuria ongelmia.
En osaa vielä sanoa missä vaiheessa alan tätä työstämään, mutta tarkoituksena olisi tuosta 28cm kokoisesta valaisimesta rakentaa jonkinlainen valonmuokkaaja. Kiinnitysrakenne käsisalamalle ja jalustaan, reikä valaisimen kantaan sekä heijastinkupu valaisimen sisäpinnalle. Todennäköisesti käyttäisin tätä pehmeämpänä valaisimena kuin ohjesivulla, joten tulisin kiinnittämään valaisimen eteen diffuusiokalvon. Vaihtoehtoisesti eteen voi laittaa vaikka suihkuhatun jos ei kalvomateriaalia ole hyllyssä.
Tarinoin lisää kun homma etenee.
Henri kirjoitti tämän 28.10.2011 • Ei kommentteja
Viime perjantaina (16.9) tuli reissattua Helsinkiin Suvilahden kattilahalliin ihmettelemään Kreative Generationin järjestämää Looking Good Finland -tapahtumaa sekä illalla alkanutta muotinäytöstä. Catwalkilla keikkui illan aikana aikana monen suomalaisen nuoren suunnittelijan tuoreita luomuksia. Osa heistä on vielä suurelle yleisölle tuntemattomia, osa jo hieman tunnetumpia, mutta tämä asia varmasti tulee muuttumaan. Syy miksi itse olin paikalla oli eräs illan suunnittelijoista, http://houseofsyys.com/. Merkin takana on hyvä ystävä Marinella Ruusunen ja kun tapahtuma sopi omaan aikatauluun piti paikalle toki ilmestyä.
En ole kovin montaa kertaa kuvannut catwalkkeja, joten päätin mielenkiinnosta taltioida koko shown. Sain hyvän paikan suoraan catwalkin päästä, mutta mukanani oli vain 50mm optiikka, joka kroppikennoisella D300:lla vastaa n. 75mm polttoväliä. Tämä asetti oman haasteensa kuvien ottamiseen. Piti päättää missä kohtaa saisin hyvän kokovartalokuvan, ja mitä tekisin kun mallit saapuisivat aivan lähelle. Ratkaisuna lähikuviin päätin alkaa puhdistaa Kattilahallin lattioita. Heittäydyin siis catwalkin päätyyn siten että jalat menivät lavan alle ja pystyin kuvaamaan malleja catwalkin päädyssä melkein suoraan alhaalta. Ei välttämättä se yleisin kuvakulma, mutta mielestäni kiinnostava sellainen. Otsikkokuva on kooste muutamasta tällaisesta otoksesta.
Vinkkejä pimeähkössä, spottivaloin valaistussa tilassa kuvaamiseen: Jos käytössäsi on suhteellisen tuore järjestelmäkamera tai isokennoisempi pokkari, nosta kameran herkkyyttä rohkeasti esim. ISO 500:n. Näin saat noin reippaan aukon verran lisää valoa, ja vastavuoroisesti lyhennettyä suljinaikaa sellaiseksi että saat ripeästi kävelevien mallien liikkeen pysähtymään. Noin 1/80 valotusaika riittää jo, jos osaat pitää kameran vakaana. Valovoimaisen optiikan käyttäminen on myös ehdotonta. Itse otin suuren osan kuvista aukolla f/2.8. Haasteena liikkeen pysäyttämisen lisäksi tällaisessa tilanteessa on myös voimakkaiden spottivalojen kanssa toimiminen. Jotta osaa kompensoida voimakkaita valoja, täytyy tuntea hieman omaa kameraansa ja sitä kuinka hyvin se kestää esim. ylivalotusta. Tässä on kyse lähinnä siis kennon dynamiikasta. Parhain vaihtoehto on kuvien ottaminen RAW -muodossa, ja valottaa kuvat hieman ali, jotta korkovaloissa varmasti säilyvät sävyt. Jälkikäsittelyssä voi sitten kaivaa varjopuolelta enemmän sävyjä esiin.
Linkit:
http://houseofsyys.com/
http://kreative.fi/
http://kreative.fi/lookingood/muotiviikonloppu/
Henri kirjoitti tämän 21.09.2011 • Yksi kommentti
Niin sitä vaan on taas laiminlyöty kirjoittelua. Olen useamman kerran blogin pitämisen aikana niin Halogeenin, kuin entisten yksityisten blogienkin kanssa miettinyt että miten sitä tuppaa se kirjoittelu jäämään niin helposti. Kaippa tuo johtuu pitkälti siitä ettei sitä vaan saa tarttumaan päivä- tai viikkorutiineihin. Taas on siis syytä petrata tämän kanssa.
Edellisessä postauksessa kerroin ensimmäisestä näyttelyosallistumisestani Galleria Nottbeckissä. Näyttely pyöri heinäkuun alusta elokuun ensimmäiselle viikolle ja omat fiilikset siitä ovat oikein positiiviset. Vieraskirja täyttyi allekirjoituksista ja tervehdyksistä monista eri maista ja käyntikorttejakin katosi kiitettävä määrä. Kanada, Yhdysvallat ja useita Euroopan maita siellä vilahteli ainakin mainittuna allekirjoituksien perässä. Heinäkuu oli siis loistava hetki näyttelyn pykäämiselle, koska todella monella taisi olla kesälomat ympäri palloa juuri tuolloin! Tattista vielä näyttelyn pääosin järjestäneelle Ninan Kuvaamaailmalle
Riikan roadtrip
Tuli tuossa heinäkuun alussa tehtyä myös autoreissu Riikaan, Latviaan kaveriporukalla. Kaikinpuolin mielenkiintoinen reissu ihan jo siksi, etten ole ennen omalla autolla painellut usean maan läpi. Saapuminen Viron ja Latvian rajalle aiheutti ainakin ihmetystä, koska minkäänlaisia rajamuodollisuuksia ei ollut. Sitä vaan posotettiin suoraan rajan tyhjien vartijarakennuksien ohi Latvian puolelle. Teiden ja ympäristön kunto raja-alueella Latvian puolella on aika huonoa, mutta mitä lähemmäs pääkaupunkia ajoi, sitä paremmaksi tiet ja muu infrastruktuuri muuttui. Itse Riika teki vaikutuksen siisteydellään ja komeilla rakennuksillaan. Pääasiassa vietettiin 5 päivää ainoastaan vanhan kaupungin alueella, joten esikaupunkialueista en osaa sen kummemin kertoa. Voisin tosin veikata, että aika paljon huonommassa kunnossa ovat siellä sijaitsevat rakennukset.
Reissusta on se sanottava, että jos lomapäiviä löytyy se vajaa viikko on autoreissu baltian maihin oikein hyvä vaihtoehto. Perille pääsy on helppoa Via Baltican kautta ja kunhan muistaa antaa tilaa takaa ohittaville autoille ja itse ohittaessa palata heti takaisin omalle kaistalle, ei teillä liikkumisessa pitäisi olla kovinkaan suuria ongelmia. Kaupungissa liikuttaessa jalankulkijoita tulee ehdottomasti kunnioittaa, koska sielläpäin jalan liikkujat tulevat varmasti tielle vaikka näkisivät sinun ajavan kohti. Ainiin, Viroksi kiitos on “aitäh” ja latviaksi “paldies”. Jälkimmäinen lausutaan kutakuinkin paldees.
Aputure trigmaster plus, käyttökokemuksia
Aikaisemmin kerroin kokemuksia Aputuren Trigmaster plus 2,4Ghz lähetinvastaanottimista ja nyt kesän jälkeen on hyvä tarinoida hieman lisää niiden toimivuudesta. Laitteet ovat kaikinpuolin toimineet mainiosti etäisyydestä ja laitteesta riippumatta. Ne ovat toimineet kameran kaukolaukaisimena, laukoneet studiovaloja sekä pikkusalamoita ongelmitta. Miinus on edelleen pariston nopea tyhjeneminen, ellei muista sammuttaa laitteita käytön jälkeen. Yhdestä lähettimestä on myös jonkin kolauksen seurauksena murtunut antennin suojakuori, mutta asia korjautui palalla pitävää mustaa kangasteippiä. Pitemmittä puheitta voin suositella Trigmaster plussia edelleen hyviä radiolähettimiä etsiville.
PS. Meikän löytää nykyään myös G+ puolelta. Vähän vielä hakusessa tuntuma kyseiseen palveluun, mutta olenpa nyt siellä kuitenkin. Tervetuloa piireihin!
Henri kirjoitti tämän 31.08.2011 • Ei kommentteja
Kolme kuvaani osallistuu 1.7 aukeavaan Muotokuvamaailma -näyttelyyn Tampereella Galleria Nottbeckissä Finlaysonin alueella. Tässä lyhyt ote näyttelyn lehdistötiedotteesta:
Muotokuvamaailma on 27 ammattivalokuvaajan yhteisnäyttely. Mukana on valokuvaajia
kautta Suomen – mm. Tampereelta, Helsingistä, Lempäälästä, Harjavallasta, Kokkolasta
- mukana myös Fotofinlandia-kilpailussa mukana oleva kuvaaja Peero Lakanen
Tampereelta ja Vuoden 2011 Muotokuvaaja Mikaela Löfroth Hämeenlinnasta.
Itselläni ei ole takana yhtä pitkää kuvaajauraa kuin monella muulla näyttelyyn osallistuvalla ja kun tämä mahdollisuus päästä mukaan näyttelyyn nyt sitten tarjoutui oli siihen pakko tarttua! On hienoa päästä näkemään omia töitä vihdoinkin kunnon näyttelytilassa ja iso kiitos myös näyttelyä organisoivalle ja näyttelykuvat vedostavalle Nina Tiitolle, Ninan Kuvamaailmasta
Tervetuloa siis katselemaan muotokuvauksen tämän hetken tuulia Galleria Nottbeckiin, Satakunnankatu 18. Näyttely avoinna 2.7. – 6.8.2011 ma – la klo 10- 18, su klo 12 – 18.
Ohessa linkki näyttelukutsuun josta näkyy myös osallistujalista! http://halogeeni.net/kuvat/Muotokuvamaailma-valokuvanayttely.pdf
Henri kirjoitti tämän 27.06.2011 • Ei kommentteja
Hiljaiseloa ollut blogirintamalla, joten korjataanpa asia tällä postauksella.
Käsisalamoiden ja järkkäreiden myynnin räjähdysmäista kasvua ja osittain myös Strobist -yhteisön suosiota voidaan varmaankin kiittää siitä, että tällä hetkellä salamoiden ja kameran etäkäyttöön langattomasti on saataville ties minkämoista härpäkettä hintahaitarilla 40 € – 400 €. Syy-seuraussuhde on täysin omasta päästäni repäisty joten faktapohjaa väittelleeni en sen kummemmin voi antaa. Tilanne on kuitenkin se, että tarjontaa riittää.
Olen jo jonkin aikaa käyttänyt keikoilla Aputuren Trigmaster Plus lähetinvastaanottimia laukaisemaan salamat sekä välillä myös kamerankin ja voin todeta, että laitteet ovat erittäin käyttökelpoisia edullisesta hinnastaan huolimatta. Lue loput jutusta
Henri kirjoitti tämän 27.06.2011 • 2 kommenttia
Tarkoitus oli kirjoittaa mietteitä ranskanreissusta hetimmiten kun saavun takaisin Suomeen, mutta toisin kävi. Nyt kuitenkin meno on ehtinyt sen verran rauhoittua, että ehdin jonkinlaista tekstintynkää raapustelemaan.
Matkalle lähdin erittäin kevyellä varustuksella. Mukana oli vain Varustelekasta juuri ennen reissua ostettu Condorin valmistama Urban Go -reppu. 52 litran tilavuudellaan ja hyvällä muotoilullaan tuo kulkee mukana todella hyvin ja kiristysremmien ansiosta repun saa hyvin tiiviiksi paketiksi. Repun paino koneeseen mentäessä oli vajaa 7 kiloa ja siihen sisältyä muutama alusvaatekerta, vaihtopaitoja, yleistarpeellista tilpehööriä sekä kamerarunko, pari linssiä ja salama.
Lue loput jutusta
Henri kirjoitti tämän 16.04.2011 • Ei kommentteja
