“Tee työtä jolla on tarkoitus”. Juu juu, tai noin ainakin puolustusvoimat itseään markkinoi. Nyt alkaa olla homma puolessa välissä ja 6kk miehet kotiutuvat ensi viikon perjantaina. Onnea heille, pääsevät ainakin taas jatkamaan elämäänsä ja hakemaan kouluihin normaalisti jne. Toisin kuin eräät. Katkera en ole missään nimessä…tai sitten olen.

Okei ehkä siitä että on käynyt RUKin on jossain vaiheessa jotain hyötyäkin.

Partiotaitokisa oli rankka. Tosi rankka ottaen huomioon sen että meitä oli tarkoituksellisesti valvotettu maanantaista torstaihin ja teetetty fyysisesti aika raskaita hommia juurikin siksi, että olisimme mahd väsyneitä torstaihin mennessä. Valvoin 38 tuntia eli koko PT-kisan aikana ei unta tullut sitten yhtään. Epäonni ja rehellisesti sanottuna johtajuuden puute vetivät mielen vielä enemmän maahan kun lähestyttiin torstaiyötä. Onnistuimme tekemään suunnistusvirheen jonka seurauksena menetimme 1½h täysin turhaan, ja kun vielä otimme siihen päälle kiertoreitin seuraavalle rastille oli lopputulos se, että saavuimme takaisin leiriin vasta kolmen maissa yöllä. En varmaan ole koskaan eläessäni kokenut niin paljon negatiivisia tunteita samaan aikaan. Kylmyys, nälkä, väsymys, turhautuminen, voimattomuus, ärsyyntyminen. Jotenkin näistä kaikista kuitenkin kumpusi vielä yön viimeisillä tunneilla yli tahto painaa eteenpäin ja että tänne metsäänhän ei jäädä. Jatkoin kisan loppuun saakka ja pääsin perjantaina kahden muun ryhmänjäsenen kanssa maaliin. Kolme meistä oli tippunut pois matkasta…

Joulu

Jep, joulu on sitten täällä taas. Olen henk. koht ollut kyllä todella pihalla kaikesta jouluun liittyvästä enkä vieläkään oikein ole saanut itseäni minkäänlaiseen jouluhenkeen. Ehkä tähän osittain vaikuttaa “ikääntyminen” mutta suurin paino on kyllä armeijalla. Se paikka vieroksuttaa ihmisen arkimaailmasta ja se, että pääsen lomilla käymään kotona tuntuu aina kuin lähtisin “pois normaalielämästä” minkälaiseksi tuo armeija on muodostunut tähän mennessä. Armeija normaali, siviili ei. Tämä taas sitten tuottaa kaikenlaisia sopeutumisongelmia aina kotiin palatessa. Olo on kuin puulla päähän lyöty, että mitä sitä nyt tekisi ja mitä pitäisi tehdä. Hjoo o.

No mutta, erittäin hyvää joulua kaikille ja jos en aikaisemmin tänne mitään raapustele, niin hyvää Uutta vuotta samaan syssyyn! Itse palailen ensi viikolla kolmeksi päiväksi takaisin vihreisiin ja aatoksi takaisin kotiin. Sitten alkaakin sellainen leiriputki ettei toista varmaan intin aikana tulekaan.