Kuukausi takana eikä mosan aamuilla loppua näy
Nyt on kuukausi jo takana! Tai no 7. päivä tulee vasta tasan kuukausi mutta leikitään nyt että näin jo olisi. Onko siitä todella jo kuukausi kun astuin palvelukseen? Tuntuu kuin olisin ollut siellä vasta hetken ja samalla kuin olisin ollut aivan älyttömän kauan. Olotila on aika ristiriitainen kun mietin tuota armeijassa käyttämääni aikaa. Jokainen päivä on niin älyttömän täynnä tekemistä, että jälkeenpäin mietittynä päivät muuttuvat vain yhtäjaksoiseksi harjoitus- tai oppimisputkeksi. Tähän mennessä on opittu niin paljon kaikkea uutta, että voisi luulla olleensa tuolla jo pidempään kuin kuukauden, ja toisaalta ei. Erittäin vaikea tarkasti selittää.
Pää kestää ja keho lähes. Kyllä sekin kestää mutta ruhjeita, haavoja ja aikasmoista lihaskipua on tässä tullut podettua ja varsinkin viimeisen kuluneen viikon aikana. Kaksi jalkamarssia, joista ensimmäinen raskain suoritus minkä olen tehnyt kuukausiin. Syöksymistä suojasta suojaan, konttaamista, ryömimistä ja juoksemista koko 12km matka keskellä metsää. Lisämausteena aurinko joka paistui pilvettömältä taivaalta ja päällä maastopuvun lisäksi sirpaleliivi ja taisteluvyö + ase. Viimeinen kilometri oli todellakin silkkaa tuskaa ja nestevajekin hyvin pitkällä. Noh ei siitä sen enempää. Raskas viikko kuitenkin kaikin puolin.
Ensi viikolla onkin sitten luvassa P-kauden taistelu- ja ampumaharjoitusleiri, jossa tulemme kouluttajien mukaan kuulemma ampumaan runsaat 200 patruunaa per mies ja lisäksi ampumaan kertakäyttösingolla harjoitusraketin ja heittämään (harjoitus)käsikranaatin. Oikeaa kranaattia emme saa käyttää, sillä ne ovat heittokiellossa.
Toivon että ehdin tervehtyä maanantaihin mennessä, sillä tällä hetkellä on hyvin flunssainen olotila ja kurkkuun sattuu. Intissä on vaikea pysyä terveenä kun joku muu sairastaa. Lopulta se tarttuu sinuun melkein väistämättä jos esim. olet samassa tuvassa kipeän henkilön kanssa.
Ens viikolla selviää myös nakitetaanko minut vuoden palvelukseen sissiradistina…olin muutamissa testeissä ja pärjäsin niissä hyvin kuulemma. En kyllä kauheasti ole kiinnostunut kyseisestä palveluksesta, mutta saa nähdä kuinka miehen käy. Pienen tiivistelmän sissiradistikoulutuksesta voi käydä lukemassa Wikipediasta Kaikista eniten toivoisin pääseväni Ruotuväen kuvaajan pestiin, johon jo kerroin hakeneeni. Se olisi aivan loistavaa, piste.
Over and out.
Tags: armeija, Elämä, intti
Posted in Elämä, intti | Comments (0)
Viikko tiivistettynä
Provinssi tosiaan oli ja siitäkin on jo ehtinyt vierähtää viikko, tai siis viime blogauksesta on mennyt viikko. Kuvasin menneen viikon aikana yhden lehtikeikan, ja onneksi sekin on nyt hoidettu ja kuvat toimitetty asiakkaalle. Itse lehti (eläkevakuutusyhtiö Varman asiakaslehti) ilmestyy vasta syyskuussa, joten kun lehti vihdoin ilmestyy koitan saada siitä skannaukset tänne esille. Hienoa tuossa toimeksiannossa oli se, että tein kuvat lehden 6 sivun pääjuttua varten ja vielä kansikuvankin.
Ylppärikuvistakin on enää pari kuvaa käsittelemättä ja tilaamatta, joten nekin ovat erittäin hyvällä mallilla. Vielä kun omat kuvat saisi otettua. Tarkoitus tosin on tällä alkavalla viikolla nuo räpsästä, koska muuten loppuu aika kesken - intti nimittäin koputtelee aivan oven takana jo.
Mennyt viikko kulki aika hyvin. Kuvailuja, kuvankäsittelyä ja sitä normaalia. Tiistai oli koko viikon ylivoimaisesti surkein päivä, nimittäin silloin ei mennyt oikein mikään putkeen. Nukuin aamulla pommiin, sain parkkisakot (ekat koskaan…), verottajalta tuli ilmoitus että olin unohtanut tilittää arvonlisäveroja (oma vika, jep) ja kännykkä hajosi lopullisesti. Paska päiväkö? Oi kyllä. Positiivisena yllätyksenä tuossa päivässä oli se, kun eräs kuvaajatuttu soitteli ja pyysi voisiko ottamiani kuvia Provinssista käyttää Hämeenkyrö -nimisen lehden kuvituksessa. Tottahan toki! Huomenna pitäisi kopsahtaa kyseinen lehti tänne minulle, joten siitä tulee skannauksia sitten.
Niin ja juhannuskin pääsi taas olemaan ja menemään. Tällä kertaa se tuli vietettyä usean kaverin kesken mökillä ja oli kyllä kiva reissu. Kamera oli kyllä mukana mutta eipä tullut hirmuisesti kuvailtua. Kyllä se niin vaan on, että jos se kamera ei killu koko ajan kaulassa ja kyseessä on niinkin iso laite kuin D300 niin tuo kuvaaminen jää aika helposti tuollaisissa illanviettotilaisuuksissa. Kiitos vaan kaikille ja erityisesti järjestäjälle!
Sekalaista
Käykääpä katsomassa TM-Filmsin sivut, sieltä löytyy paljon uusia päivityksiä. Mm. elokuvan teemabiisi ja tunnuskappale, sekä sen musavideo!
Tutustuin tänään sattumalta Firefoxin lisäosaan nimeltä Prism. Se on edelleen kehityksen alla mutta täysin käytettävissä Firefox 3:n kanssa. Prism:n avulla voi tehdä mistä tahansa sivusta erillisen ohjelmansa joka käynnistyy työpöydältä oman pikakuvakkeensa kautta. Hienoa! Tällä hetkellä käytän sen kautta vain Google Readeria, mutta eiköhän tuolle käyttöä löydy muidenkin sivujen kanssa. Suosittelen testaamaan! Hae omasi täältä. Vaihtoehtona on tietysti myös Google Gears, jota itse en ole testannut.
Tags: Elämä, juhannus, keikka, kuvitus, prism, Valokuvaus
Posted in Elämä | Comments (0)
