Nyt on sitten P-kauden taistelu- ja ampumaharjoitusleiri, eli toisin sanoen mosaleirikin takana. Pakko todeta, että olin jo etukäteen maalannut kauhukuvia siitä kuinka en saisi nukkua öisin yhtään ja päivät olisivat aivan syvältä. Onneksi kävi toisin ja jälkimaku leiristä on oikein positiivinen. Hyökkäysammunta oli todella siistiä ja samoin myös puolustusammunta, puhumattakaan KESsillä (kevyt kertasinko) ampumisesta joka oli kyllä aika munakasta puuhaa vaikka vaan HaRakki (harjoitusraketti) ammuttiin.

Viimeisinä kahtena päivänä alkoi tulemaan sitte vettä taivaalta, ilmeisesti tämä on pakollista mosaleireillä. Torstai meni vielä ihan hyvin mutta kun yönkin satoi, niin aamu teltassa oli suomeksi sanottuna kostea. Makuupussini ja -alustani alle oli, kuten kaikkien muidenkin, onnistunut tiivistymän kosteutta sen verran että paikat olivat aika märkänä. Onneksi itselle ei käynyt samoin kuin kokelaallemme, joka sattui heräämään yöllä lammikosta.

Perjantaiaamuna kamat kasaan ja teltta pakettiin. Satoi edelleen ja aamu heiluttiin sitten sadeasuissa aseenkäsittelyä harjoitellen. Polkumatka takaisin yksikköön olikin sitten jollain sadistisella tavalla aika hauskaa, kun taivaalta tuli kaatamalla vettä ja kaikki kohdat vaatetuksesta alkoivat olla läpimärät, myös kengät mukaanlukien. Perille kun päästiin niin syötiin sitten vielä pakkilounas yksikön pihassa…Siinä vaiheessa alkoi hetkittäin positiivinen asenteeni rakoilemaan, kun siinä mussutin kaatosateessa kanakeittoa kylmän veden valuessa niskaa pitkin. Kyseinen ruokailu jäi aika lyhyeksi, sillä ruoka ei siinä vaiheessa kauheasti kiinnostanut.

Nyt tuo kuitenkin on sitten takanapäin, ja vielä pari viikkoa edessä ennen sotilasvalaa. 29.8 jälkeen olen sitten Jääkäri Ilanen, ja toivottavasti siihen mennessä olen saanut tiedon että pääsen Ruotuväen kuvaajaksi. Olen myös hakenut tarkka-ampujaksi ja kranaatinheitinmieheksi, joten katsotaan kuinka käy.

Niin ja sitten vielä eräs asia joka on jäänyt blogissa pienemmälle huomiolle. Muutan tämän kuun lopussa, tai itse asiassa koko perheemme muuttaa. Kaupunki pysyy edelleen samana, mutta omakotitalo vaihtuu kaksikerroksiseksi rivitaloksi lähempänä keskustaa. Tämän kuun loppuun mennessä tulee nykyisen talomme olla tyhjä ja kamat uudessa lukaasissa. Jännä kuinka tällä hetkellä niin moni kaverini muuttaa ja sitten vielä itse siihen samaan syssyyn. 12 vuotta tässä talossa on kyllä tietynlaisen riippuvuuden aiheuttanut, enkä välttämättä haluaisi täältä lähteä mutta kai se pakko on. Elämässä tapahtuu tällä hetkellä aika paljon ja tuo armeija ei ainakaan ajankäytön kanssa auta yhtään.

Palaillaan taas viikon päästä!