Artifision

Nyt on sitten P-kauden taistelu- ja ampumaharjoitusleiri, eli toisin sanoen mosaleirikin takana. Pakko todeta, että olin jo etukäteen maalannut kauhukuvia siitä kuinka en saisi nukkua öisin yhtään ja päivät olisivat aivan syvältä. Onneksi kävi toisin ja jälkimaku leiristä on oikein positiivinen. Hyökkäysammunta oli todella siistiä ja samoin myös puolustusammunta, puhumattakaan KESsillä (kevyt kertasinko) ampumisesta joka oli kyllä aika munakasta puuhaa vaikka vaan HaRakki (harjoitusraketti) ammuttiin.

Viimeisinä kahtena päivänä alkoi tulemaan sitte vettä taivaalta, ilmeisesti tämä on pakollista mosaleireillä. Torstai meni vielä ihan hyvin mutta kun yönkin satoi, niin aamu teltassa oli suomeksi sanottuna kostea. Makuupussini ja -alustani alle oli, kuten kaikkien muidenkin, onnistunut tiivistymän kosteutta sen verran että paikat olivat aika märkänä. Onneksi itselle ei käynyt samoin kuin kokelaallemme, joka sattui heräämään yöllä lammikosta.

Perjantaiaamuna kamat kasaan ja teltta pakettiin. Satoi edelleen ja aamu heiluttiin sitten sadeasuissa aseenkäsittelyä harjoitellen. Polkumatka takaisin yksikköön olikin sitten jollain sadistisella tavalla aika hauskaa, kun taivaalta tuli kaatamalla vettä ja kaikki kohdat vaatetuksesta alkoivat olla läpimärät, myös kengät mukaanlukien. Perille kun päästiin niin syötiin sitten vielä pakkilounas yksikön pihassa…Siinä vaiheessa alkoi hetkittäin positiivinen asenteeni rakoilemaan, kun siinä mussutin kaatosateessa kanakeittoa kylmän veden valuessa niskaa pitkin. Kyseinen ruokailu jäi aika lyhyeksi, sillä ruoka ei siinä vaiheessa kauheasti kiinnostanut.

Nyt tuo kuitenkin on sitten takanapäin, ja vielä pari viikkoa edessä ennen sotilasvalaa. 29.8 jälkeen olen sitten Jääkäri Ilanen, ja toivottavasti siihen mennessä olen saanut tiedon että pääsen Ruotuväen kuvaajaksi. Olen myös hakenut tarkka-ampujaksi ja kranaatinheitinmieheksi, joten katsotaan kuinka käy.

Niin ja sitten vielä eräs asia joka on jäänyt blogissa pienemmälle huomiolle. Muutan tämän kuun lopussa, tai itse asiassa koko perheemme muuttaa. Kaupunki pysyy edelleen samana, mutta omakotitalo vaihtuu kaksikerroksiseksi rivitaloksi lähempänä keskustaa. Tämän kuun loppuun mennessä tulee nykyisen talomme olla tyhjä ja kamat uudessa lukaasissa. Jännä kuinka tällä hetkellä niin moni kaverini muuttaa ja sitten vielä itse siihen samaan syssyyn. 12 vuotta tässä talossa on kyllä tietynlaisen riippuvuuden aiheuttanut, enkä välttämättä haluaisi täältä lähteä mutta kai se pakko on. Elämässä tapahtuu tällä hetkellä aika paljon ja tuo armeija ei ainakaan ajankäytön kanssa auta yhtään.

Palaillaan taas viikon päästä!

Tags: armeija, intti, muutto
Posted in Uncategorized | Comments (0)

Kuukausi takana eikä mosan aamuilla loppua näy

Nyt on kuukausi jo takana! Tai no 7. päivä tulee vasta tasan kuukausi mutta leikitään nyt että näin jo olisi. Onko siitä todella jo kuukausi kun astuin palvelukseen? Tuntuu kuin olisin ollut siellä vasta hetken ja samalla kuin olisin ollut aivan älyttömän kauan. Olotila on aika ristiriitainen kun mietin tuota armeijassa käyttämääni aikaa. Jokainen päivä on niin älyttömän täynnä tekemistä, että jälkeenpäin mietittynä päivät muuttuvat vain yhtäjaksoiseksi harjoitus- tai oppimisputkeksi. Tähän mennessä on opittu niin paljon kaikkea uutta, että voisi luulla olleensa tuolla jo pidempään kuin kuukauden, ja toisaalta ei. Erittäin vaikea tarkasti selittää.

Pää kestää ja keho lähes. Kyllä sekin kestää mutta ruhjeita, haavoja ja aikasmoista lihaskipua on tässä tullut podettua ja varsinkin viimeisen kuluneen viikon aikana. Kaksi jalkamarssia, joista ensimmäinen raskain suoritus minkä olen tehnyt kuukausiin. Syöksymistä suojasta suojaan, konttaamista, ryömimistä ja juoksemista koko 12km matka keskellä metsää. Lisämausteena aurinko joka paistui pilvettömältä taivaalta ja päällä maastopuvun lisäksi sirpaleliivi ja taisteluvyö + ase. Viimeinen kilometri oli todellakin silkkaa tuskaa ja nestevajekin hyvin pitkällä. Noh ei siitä sen enempää. Raskas viikko kuitenkin kaikin puolin.

Ensi viikolla onkin sitten luvassa P-kauden taistelu- ja ampumaharjoitusleiri, jossa tulemme kouluttajien mukaan kuulemma ampumaan runsaat 200 patruunaa per mies ja lisäksi ampumaan kertakäyttösingolla harjoitusraketin ja heittämään (harjoitus)käsikranaatin. Oikeaa kranaattia emme saa käyttää, sillä ne ovat heittokiellossa.

Toivon että ehdin tervehtyä maanantaihin mennessä, sillä tällä hetkellä on hyvin flunssainen olotila ja kurkkuun sattuu. Intissä on vaikea pysyä terveenä kun joku muu sairastaa. Lopulta se tarttuu sinuun melkein väistämättä jos esim. olet samassa tuvassa kipeän henkilön kanssa.

Ens viikolla selviää myös nakitetaanko minut vuoden palvelukseen sissiradistina…olin muutamissa testeissä ja pärjäsin niissä hyvin kuulemma. En kyllä kauheasti ole kiinnostunut kyseisestä palveluksesta, mutta saa nähdä kuinka miehen käy. Pienen tiivistelmän sissiradistikoulutuksesta voi käydä lukemassa Wikipediasta Kaikista eniten toivoisin pääseväni Ruotuväen kuvaajan pestiin, johon jo kerroin hakeneeni. Se olisi aivan loistavaa, piste.

Over and out.

Tags: armeija, Elämä, intti
Posted in Elämä, intti | Comments (0)

Komppaniassaaa herätyyyyys!

Tuo on se huuto johon olen viimeisen kahden viikon ajan herännyt joka aamu kello 5.30. Aluksi se tuli aika karuna yllätyksenä mutta nyt siihen on jo alkanut jotenkin tottumaan. Kaksi viikkoa 24h vuorokaudessa opettelemista on johtanut siihen, että nyt osaan jo kutakuinkin suurimman osan perusasioista, joita sotilaan tulee tietää aina marssimisesta aseen purun kautta toimistokäyttäytymiseen. Vinkkinä, jos haluat opetella jotain tai hallita jonkin suuremman asian edes peruspiirteiltään hyvin lyhyessä ajassa, omista sille 2-4 viikkoa täysipäiväistä opettelua niin voi veljet homma iskostuu selkärankaan aika sukkelaan.

Nämä kaksi viikkoa ovat menneet “ihan hyvin”. Vaikka rankkaa on ollut ja totuttautuminen armeijakuriin ja käytäntöihin on ollut aikamoinen shokki niin olen silti pysynyt ihan rauhallisena, enkä ole hajoamispisteessä tai huutamassa “en kestä tätä!” niin kuin ehkä jotkut. Asenteeni on se, että täällä ollaan eikä muuta voida, joten parasta vain tehdä mitä käsketään ja antaa ylimääräisen kuran valua korvasta toiseen ottamatta siitä sen kummemin itseensä. Huutoa, haukkumista ja rangaistuksia on jo kahden viikon aikana ehtinyt koko komppanialle tulemaan ihan kiitettävästi ja jotkut ovat tästä aika lailla onnistuneet tuohtumaan. Itselläkin välillä alkaa mittari nousemaan, mutta pääasiassa koita pysyä rauhallisena ja tehdä mitä käsketään, oli se sitten kuinka typerää tahansa.

Vaikka rankkaa onkin, niin päälimmäisenä asiana mielessä on tällä hetkellä se yhteen hiileen puhaltaminen mikä ainakin omassa tuvassa ja joukkueessa vallitsee. On kiva työskennellä kun ympärillä on ihmisiä jotka yrittävät edes jollain tasolla. Ja sitten on se tahaton/tahallinen huumori mikä tuohon koko hommaan sisältyy. Alikersantit heittävät huulta ja sitten kun joku alokas erehtyy nauramaan niin tullaan huutamaan naaman eteen “MIKÄ NAURATTAA! MI-KÄ NAURATTAA?! HYMY PERSEESEEN NYT! *tekee imevää ääntä*” ja kaikkea muuta vastaavaa. Ehkä se, että päälimmäisenä ovat hauskat asiat kertoo jotain asenteestani koko puuhaa kohtaan.

Lihakset on kipeänä, nukkuminen on kuin taju lähtisi ja päivät ovat 16 tunnin yhtäjaksoisia työrupeamia. Kuulostaa aika ilkeältä? Jep mutta uskon että kyllä tämä tästä helpottaa sitä mukaa kun P-kausi menee pidemmälle.

Tänään kirjoitin vapaamuotoisen hakemuksen Ruotuväki -lehden valokuvaajan paikkaa koskien, ja tähtäimessäni on siis suorittaa loppu palveluksestani siellä. Varmaahan se ei tietenkään ole, että kyseiseen lehteen pääsisin, mutta näin ainakin toivon kovasti. Tulokset hausta tulevat ennen kuin P-kausi on ohi, eli luultavasti elokuun puolivälissä. Voitte olla varmoja että ilmoitan jos satun pääsemään : )

Noniin, tässä lyhyehkä tiivistelmä millaista ekat kaksi viikkoa ovat olleet. Kohta sitten nokka kohti rautatieasemaa ja Tampereelle. Sieltä sitten bussiyhteydellä takaisin Säkylään ja ilmoittautuminen yksikköön. Huomenna alkaakin jo sitten ensimmäinen maasto- ja ampumaharjoitus säkylänharjulla ampumaradan maastossa.

Lisää luvassa viikon päästä!

Tags: armeija, intti
Posted in Elämä, intti, random | Comments (0)