Edessä on vielä muutama päivä lomailua ja niistäkin olisi tarkoitus kaikki mahdollinen repiä irti. Perjantaina olisi tarkoitus käydä tampereella ja viettää kuvailuntäytteinen päivä Janin kanssa. Niin ja huomenna tulee myös Quantum of Solace ensi-iltaan! Launtaina on illasta entisellä koulullani teatterin 5-vuotisjuhlat ja sinnekkin siis pitää käydää piipahtamassa. Sunnuntaina eli loman viimeisenä päivänä onkin sitten isäinpäivä ja illalla lähtö takaisin kohti Säkylää.

Niin juu, Asentelin Eee pc:lleni Nikonin camera control pro 2:sta testiversion ja kuvailin sitten tuossa maanantaina sen kautta suoraan koneeseen. Kamera jalustalla, usb-johto siitä koneeseen ja tadaa kuvat siirtyivät kamerasta suoraan koneeseen esikatselua varten. Yllättävän monipuolinen softa. Pystyin sen kautta säätään aivan kaikkia kuvaan liittyviä asetuksia ja lisäksi käyttämään kameraa live view tilassa. Kun sitten illasta siirsin kuvia läppäriltä pöytäkoneelleni ja Lightroomiin sain todeta, että lähes kaikki kuvat olivat korruptoituneita. Lois-ta-vaa… En vieläkään tiedä mikä sen aiheutti, mutta Lightroomi vain valittaa että “unexpected end-of-file”" tapahtui. Jokin kamerasta suoraan koneelle tallentamisessa siis tökkii enkä kyllä ala tuollaisen ongelman kanssa testailemaan yhtään tärkeämmissä kuvauksissa jos lopputulos on tällaista.

Kaikenkaikkiaan tuo leiri oli varmaankin ja tulee olemaan rennoin leiri koko armeijan aikana. Pääpaino oli ammunnoissa ja oheiskoulutusta oli onneksi sangen vähän. Lepoaikaa ja omaa “henkilökohtaista huoltoaikaa” riitti kyllä kiitettävästi.

Perjantaina pakattiin sitten aamusta koko leiri kasaan ja lastattiin autoihin. Perjantait nyt ovat yleisestikin aika kiireisiä, mutta varsinkin silloin kun tullaan leireiltä. Kaikki kalusto pitää huoltoo, perään vielä oma ase ja sitten tuvissa laittaa kaapit tarkastuskuntoon. Lisäksi koko komppanian pitää kiiltää ennen lomillelähtöä. Siihen päälle vielä sitten oma huolto eli suihkut sun muut niin aika todellakin on kortilla.

Tämä viikko nyt on taas onneksi ohi, inttiviikko siis. Lomailu kotona meni hienosti ja oli erittäin mukava piipahtaa Eeron ja Maijan luona Espoossa korkkaamassa tuo uusi merenranta-asunto. Tupa oli todellakin täpösen täynnä ja neliöt alkoivat jo loppumaan, mutta kyllä sitä ennenkin on ahtaissa paikoissa isommalla porukalla oltu.

Tänään sitten takaisin Huovinrinteelle ryynäämään viikoksi ja sitten alkaa 9 päivän loma! Jessss!

Over and out

Pahoittelen että tässä on vierähtänyt näinkin pitkä tovi, mutta olosuhteet hieman rajoittivat toimintaa netin puolella. Nyt tätä kirjoittaessani AUK I on jo ohi ja ensimmäiset päivät AUK II alkamassa. Olen muuttanut uuteen asuntoon Hämeenlinnassa ja täälläkin alkaa oleen jo sen verran järkevässä kunnossa paikat että voi alkaa kodiksi kutsumaan. Tosiaan, AUK I on ohi mutta itsepä en jatka kakkososaan, sillä pääsin Panssarirukkiin! Noin kuukauden päästä suuntaan siis nokkani kohti Parolaa eli tuohon noin 10min ajomatkan päähän. Meni aika nappiin tuokin ellen sanoisi. Vietän siis 14 viikkoa tässä ihan kodin vieressä ja varmasti pääsen näkemään enemmän ystäviäkin ja viettämään aikaa kotona tän siirron takia.

Jos alkaisin kirjoittamaan tähän mitä kaikkea AUK I piti sisällään ja mitä on viimeisimmän blogauksen jälkeen tapahtunut niin tekstiä tulisi yli sen mitä laki sallii. Siksi taidankin tehdä tähän pienen ja tiiviin listauksen niille kaikille jota kiinnostaa:

• Muutin Salomaankadulta koko perheen mukana keskustan laitamille, uudessa kodissa oli netti poikki reilun kuukauden ja siksi siis blogailuni vaimeni pitkäksi aikaa.
• AUK I oli ja meni. Ärsyttävää pilkunviilaamista, hyviä hetkiä inttikavereiden kanssa, pimeitä tunteja poterossa ja loppuun vielä keuhkoputkentulehdus
• Niin ja viime lomilla pääsin jopa osallistumaan Dynasty Tourille täällä Hämeenlinnassa. Rasmus veti loistavan keikan!
• Joukkueen priimus, ylennys korpraaliksi ja pisteitä sen verran että paikka PSRUK:sta varmistui
• Tässä vaiheessa on nyt noin kuukauden odotteluvaihe Säkylässä ennen kuin pääsen siirtymään Parolaan
• PSRUK alkaa 20.11 ja jatkuu siitä 14 viikkoa. Palaan Säkylään takaisin Helmikuun lopussa (tai jos hyvä säkä käy ja taidot riittää pääsen PSRUKin apukouluttajaksi jolloin jäisin Parolaan loppuajaksi. Se jos mikä oliskin siistiä)

Siinäpä se oli pähkinänkuoressa. Kuvia intistä löytyy taas hieman lisää flickristä, että sinne vain kurkkimaan.

Tästä tämä taas lähtee sitten

Perjantaina siirytään sitten Laitilaan, jossa suoritamme ohimarssin ja valan. Tämän jälkeen olenkin sitten hetken Jääkäri Ilanen, ennen kuin siirryn aliupseerikouluun viikon päästä. Sitten takaisin säkylään mussuttaan MuKen ruokia ja esittelemään omaisille Prikaatia.

P-kausi on kieltämättä aika jännää ollut. Välillä on ärsyttänyt, joskus sitten vielä hieman enemmän ja joinain päivinä ihan jopa hajottanut. Kuitenkin jälkimaku on ihan positiivinen vaikka rankkoja päiviä onkin mahtunut mukaan. Olen tyytyväinen omaan suoritumiseeni ja siihen etten ajoittaisesta huonosta olosta ja erinäisistä kivuista huolimatta ole hakenut minkäänlaisia vapautuksia palveluksesta, niin kuin niin moni muu…

Edessä siis suhteellisen rento viikko ja sen jälkeen aliupseerkoulun aloitus. Odottelen aika rankkoja kuukausia, mutta mitä sitä ennustelemaan kun kohta sen voi todeta itse. Vielä jää arvoitukseksi koitanko pyrkiä RUKiin sitten aikanaan, vai jäänkö alikersantiksi. Mjaa a.

Kotipuolessa asiat menevat aika hyvin, ainakin ihmissuhdepuolella <3 Ihan tällain sivuhuomautuksena : )

Niin ja muuttohommat etenevät myös aikamoista vauhtia. Salomaankatu on enää viikon meidän omaisuuttamme, ja sen jälkeen on aika siirtyä eteenpäin. Ensi viikon lauantaina pitäisi jo sitten viettää ensimmäinen yö uudessa asunnossa. Aika haikea fiilis tästä on kyllä tullut, saa nähdä miten tässä nyt sitten sopeudutaan. Ympärillä on laatikoita ja tavarakasoja, seinät alkavat olemaan tyhjiä ja hurjat määrät tavaraa joko roskissa tai kirpparilla.

Salomaankatu

Viime viikko oli suhteellisen rento verrattuna edellisiin, mutta silti tuli tehtyä kaikenlaista kuten myös oltua ABC-radalla, johon tuo otsakkeen teksti juuri liittyykin. ABC (eli Atomic, Biological, Chemical)- suojelurata oli viime perjantain kohokohta. Me alokkaat näimme kuinka napalmi palaa, sammutimme sillä valeltuja nukkeja ja kyykistelimme poterossa, jonka ympärillä ja päällä paloi napalmia. Eikä saa unohtaa kyynelkaasukammiota. Olotila ei ollut kauhean miellyttävä kun jaoin hieman yli neliömetrin kokoisen betonipoteron taisteluparin kanssa ja päälle tiputettiin metallikansi ja ympäristö sytytettiin napalmilla palamaan. Ympärillä leijui bensan katku ja sitten alkui tuntua kun lämpö liekeistä alkoi tuntua poterossa sisällä. Sitten vain ylös, metallikansi toiselle sivulle ja lapioimaan liekkejä sammuksiin. Huhheijaa…

Perjantain “paras” hetki oli kuitenkin se, kun kaasunaamarien tiiveystestin jälkeen vapaaehtoiset saivat kulkea kyynelkaasulla täytetyn kontin läpi. Tällä kertaa en antanut normaalin varovaisuuteni estää toimintaani vaan otin maskini pois ja jonoon kontin eteen. Saimme käskyn siirtyä sisään ja lähdin liikkelle. 2/3 kontin pituudesta onnistuin kulkemaan ilman sen kummempia oireita. Sitten aivan yöstä naamaa alkoi polttamaan, kurkkuun ja keuhkoihin sattumaan aivan pirusti ja silmiä kirvelemään. Singahdin kontin ovesta ulos ja yskin ilmaa keuhkoistani ulos. Hetken aikaa ehdin nähdä eteeni ja menin maahan polvilleni yskimään. Sitten pahin alkoi, eli silmäni menivät kiinni ja niissä tuntui aivan kamala polte ja kyyneliä valui jatkuvasti. En saanut vajaaseen pariin minuuttiin silmiäni pidettyä hetkeä pidempään auki ja kipu vaan jatkui. Pikkuhiljaa oireet hellitivät ja pystyin taas jatkaan toimintaani. Voin kertoa etten toiste halua sitä olotilaa kokea, ja sääli käy niitä mellakoitsijoita jotka kokevat poliisin käyttämän 25% kyynelkaasun toimivuuden. Meillä oli käytössä 2% vahvuuksista ja sekin pisti jo polvilleen.

Ensi viikon aikana saattaa selvitä pääsenkä Ruotuväen kuvaajaksi, ja selviää myös laittavatko yksikömme kouluttajat minut AUKiin. Vahvasti näyttää siltä että AUK -koulutus on edessä…Sen verran olen tuolla kehuja saanut ja oma toimintani on kuulemma ollut myös hyvää. Noh, tästä kaikesta lisää sitten ensi viikonloppuna kun tiedän itsekin taas hieman enemmän.

Kohti Säkylää jälleen, heippa!

Viimeisinä kahtena päivänä alkoi tulemaan sitte vettä taivaalta, ilmeisesti tämä on pakollista mosaleireillä. Torstai meni vielä ihan hyvin mutta kun yönkin satoi, niin aamu teltassa oli suomeksi sanottuna kostea. Makuupussini ja -alustani alle oli, kuten kaikkien muidenkin, onnistunut tiivistymän kosteutta sen verran että paikat olivat aika märkänä. Onneksi itselle ei käynyt samoin kuin kokelaallemme, joka sattui heräämään yöllä lammikosta.

Perjantaiaamuna kamat kasaan ja teltta pakettiin. Satoi edelleen ja aamu heiluttiin sitten sadeasuissa aseenkäsittelyä harjoitellen. Polkumatka takaisin yksikköön olikin sitten jollain sadistisella tavalla aika hauskaa, kun taivaalta tuli kaatamalla vettä ja kaikki kohdat vaatetuksesta alkoivat olla läpimärät, myös kengät mukaanlukien. Perille kun päästiin niin syötiin sitten vielä pakkilounas yksikön pihassa…Siinä vaiheessa alkoi hetkittäin positiivinen asenteeni rakoilemaan, kun siinä mussutin kaatosateessa kanakeittoa kylmän veden valuessa niskaa pitkin. Kyseinen ruokailu jäi aika lyhyeksi, sillä ruoka ei siinä vaiheessa kauheasti kiinnostanut.

Nyt tuo kuitenkin on sitten takanapäin, ja vielä pari viikkoa edessä ennen sotilasvalaa. 29.8 jälkeen olen sitten Jääkäri Ilanen, ja toivottavasti siihen mennessä olen saanut tiedon että pääsen Ruotuväen kuvaajaksi. Olen myös hakenut tarkka-ampujaksi ja kranaatinheitinmieheksi, joten katsotaan kuinka käy.

Niin ja sitten vielä eräs asia joka on jäänyt blogissa pienemmälle huomiolle. Muutan tämän kuun lopussa, tai itse asiassa koko perheemme muuttaa. Kaupunki pysyy edelleen samana, mutta omakotitalo vaihtuu kaksikerroksiseksi rivitaloksi lähempänä keskustaa. Tämän kuun loppuun mennessä tulee nykyisen talomme olla tyhjä ja kamat uudessa lukaasissa. Jännä kuinka tällä hetkellä niin moni kaverini muuttaa ja sitten vielä itse siihen samaan syssyyn. 12 vuotta tässä talossa on kyllä tietynlaisen riippuvuuden aiheuttanut, enkä välttämättä haluaisi täältä lähteä mutta kai se pakko on. Elämässä tapahtuu tällä hetkellä aika paljon ja tuo armeija ei ainakaan ajankäytön kanssa auta yhtään.

Palaillaan taas viikon päästä!

Nyt on kuukausi jo takana! Tai no 7. päivä tulee vasta tasan kuukausi mutta leikitään nyt että näin jo olisi. Onko siitä todella jo kuukausi kun astuin palvelukseen? Tuntuu kuin olisin ollut siellä vasta hetken ja samalla kuin olisin ollut aivan älyttömän kauan. Olotila on aika ristiriitainen kun mietin tuota armeijassa käyttämääni aikaa. Jokainen päivä on niin älyttömän täynnä tekemistä, että jälkeenpäin mietittynä päivät muuttuvat vain yhtäjaksoiseksi harjoitus- tai oppimisputkeksi. Tähän mennessä on opittu niin paljon kaikkea uutta, että voisi luulla olleensa tuolla jo pidempään kuin kuukauden, ja toisaalta ei. Erittäin vaikea tarkasti selittää.

Pää kestää ja keho lähes. Kyllä sekin kestää mutta ruhjeita, haavoja ja aikasmoista lihaskipua on tässä tullut podettua ja varsinkin viimeisen kuluneen viikon aikana. Kaksi jalkamarssia, joista ensimmäinen raskain suoritus minkä olen tehnyt kuukausiin. Syöksymistä suojasta suojaan, konttaamista, ryömimistä ja juoksemista koko 12km matka keskellä metsää. Lisämausteena aurinko joka paistui pilvettömältä taivaalta ja päällä maastopuvun lisäksi sirpaleliivi ja taisteluvyö + ase. Viimeinen kilometri oli todellakin silkkaa tuskaa ja nestevajekin hyvin pitkällä. Noh ei siitä sen enempää. Raskas viikko kuitenkin kaikin puolin.

Ensi viikolla onkin sitten luvassa P-kauden taistelu- ja ampumaharjoitusleiri, jossa tulemme kouluttajien mukaan kuulemma ampumaan runsaat 200 patruunaa per mies ja lisäksi ampumaan kertakäyttösingolla harjoitusraketin ja heittämään (harjoitus)käsikranaatin. Oikeaa kranaattia emme saa käyttää, sillä ne ovat heittokiellossa.

Toivon että ehdin tervehtyä maanantaihin mennessä, sillä tällä hetkellä on hyvin flunssainen olotila ja kurkkuun sattuu. Intissä on vaikea pysyä terveenä kun joku muu sairastaa. Lopulta se tarttuu sinuun melkein väistämättä jos esim. olet samassa tuvassa kipeän henkilön kanssa.

Ens viikolla selviää myös nakitetaanko minut vuoden palvelukseen sissiradistina…olin muutamissa testeissä ja pärjäsin niissä hyvin kuulemma. En kyllä kauheasti ole kiinnostunut kyseisestä palveluksesta, mutta saa nähdä kuinka miehen käy. Pienen tiivistelmän sissiradistikoulutuksesta voi käydä lukemassa Wikipediasta Kaikista eniten toivoisin pääseväni Ruotuväen kuvaajan pestiin, johon jo kerroin hakeneeni. Se olisi aivan loistavaa, piste.

Over and out.

Komppaniassaaa herätyyyyys!

Tuo on se huuto johon olen viimeisen kahden viikon ajan herännyt joka aamu kello 5.30. Aluksi se tuli aika karuna yllätyksenä mutta nyt siihen on jo alkanut jotenkin tottumaan. Kaksi viikkoa 24h vuorokaudessa opettelemista on johtanut siihen, että nyt osaan jo kutakuinkin suurimman osan perusasioista, joita sotilaan tulee tietää aina marssimisesta aseen purun kautta toimistokäyttäytymiseen. Vinkkinä, jos haluat opetella jotain tai hallita jonkin suuremman asian edes peruspiirteiltään hyvin lyhyessä ajassa, omista sille 2-4 viikkoa täysipäiväistä opettelua niin voi veljet homma iskostuu selkärankaan aika sukkelaan.

Nämä kaksi viikkoa ovat menneet “ihan hyvin”. Vaikka rankkaa on ollut ja totuttautuminen armeijakuriin ja käytäntöihin on ollut aikamoinen shokki niin olen silti pysynyt ihan rauhallisena, enkä ole hajoamispisteessä tai huutamassa “en kestä tätä!” niin kuin ehkä jotkut. Asenteeni on se, että täällä ollaan eikä muuta voida, joten parasta vain tehdä mitä käsketään ja antaa ylimääräisen kuran valua korvasta toiseen ottamatta siitä sen kummemin itseensä. Huutoa, haukkumista ja rangaistuksia on jo kahden viikon aikana ehtinyt koko komppanialle tulemaan ihan kiitettävästi ja jotkut ovat tästä aika lailla onnistuneet tuohtumaan. Itselläkin välillä alkaa mittari nousemaan, mutta pääasiassa koita pysyä rauhallisena ja tehdä mitä käsketään, oli se sitten kuinka typerää tahansa.

Vaikka rankkaa onkin, niin päälimmäisenä asiana mielessä on tällä hetkellä se yhteen hiileen puhaltaminen mikä ainakin omassa tuvassa ja joukkueessa vallitsee. On kiva työskennellä kun ympärillä on ihmisiä jotka yrittävät edes jollain tasolla. Ja sitten on se tahaton/tahallinen huumori mikä tuohon koko hommaan sisältyy. Alikersantit heittävät huulta ja sitten kun joku alokas erehtyy nauramaan niin tullaan huutamaan naaman eteen “MIKÄ NAURATTAA! MI-KÄ NAURATTAA?! HYMY PERSEESEEN NYT! *tekee imevää ääntä*” ja kaikkea muuta vastaavaa. Ehkä se, että päälimmäisenä ovat hauskat asiat kertoo jotain asenteestani koko puuhaa kohtaan.

Lihakset on kipeänä, nukkuminen on kuin taju lähtisi ja päivät ovat 16 tunnin yhtäjaksoisia työrupeamia. Kuulostaa aika ilkeältä? Jep mutta uskon että kyllä tämä tästä helpottaa sitä mukaa kun P-kausi menee pidemmälle.

Tänään kirjoitin vapaamuotoisen hakemuksen Ruotuväki -lehden valokuvaajan paikkaa koskien, ja tähtäimessäni on siis suorittaa loppu palveluksestani siellä. Varmaahan se ei tietenkään ole, että kyseiseen lehteen pääsisin, mutta näin ainakin toivon kovasti. Tulokset hausta tulevat ennen kuin P-kausi on ohi, eli luultavasti elokuun puolivälissä. Voitte olla varmoja että ilmoitan jos satun pääsemään : )

Noniin, tässä lyhyehkä tiivistelmä millaista ekat kaksi viikkoa ovat olleet. Kohta sitten nokka kohti rautatieasemaa ja Tampereelle. Sieltä sitten bussiyhteydellä takaisin Säkylään ja ilmoittautuminen yksikköön. Huomenna alkaakin jo sitten ensimmäinen maasto- ja ampumaharjoitus säkylänharjulla ampumaradan maastossa.

Lisää luvassa viikon päästä!

Olen nyt järjestellyt kuvauksiani ja kaikkea muuta mikä on ollut kesken mahdollisimman valmiiksi, jottei tarvitse sitten tulevien viikkojen ja kuukausien aikana niillä vaivata päätä. Kuvaukset ja printit on hoidettu ja toimitetty asianomaisille, uusi puhelin täytetty ominaisuuksilla ja musiikkia ladattu juuri intti mielessä pitäen. Soittolistalta löytyy mm. Dire Straits - Brothers in Arms,  Status Quo - In the army ja Johnny - Ihana aamu. Viimeisin ihan sitä mustaa, sadistista mielihyvää ajatellen kun pistää tuon soimaan parin viikon päästä jossain leirillä.

Ei kai tässä nyt mitään sen ihmeellisempää höpinöitävää ole. Tulen päivittämään tänne kokemuksia heti ja aina kun mahdollista, ja kuvia saa seurata flickeristä. Sinne alkaa nimittäin ilmaantumaan kuvia joita napsin tällä uudella luurilla. N95 8Gb versio ja rajoittamaton datansiirto. Hieman nörtin unelma? No, tämä kuitenkin toimii työkalunani nyt tästä eteenpäin. Aina on tietty mahdollista, että säkylässä ei ole edes 3G-verkkoam joten ehken sitten sieltä joka päivä mitään lisäilekään.

Pärjäilkäähän kaikki muut ystävät täällä siviilissä, itse koitan selvitä armeijassa.

ja kovaa. Nyt on sitte enää kaksi päivää, jos tätä perjantaita ei enää lasketa. Ei varsinaisesti jännitä, mutta ihmetyttää että mitä tässä nyt on tapahtumassa. Kohta olen Säkylässä ja arvovaltakäskytyksen uhri. No olen aika varma että sopeudun meininkiin aika nopeasti, joten tuskinpa tuo niin kamalaa tulee olemaan. Huhupuheiden mukaan sijoituspaikkani tulee olemaan 3. Jääkärikomppania. Perusteena kuulemma se että omaan urheilutaustan. Elikkäs siellä sitten olen muiden “urheilijoiden” kanssa samassa yksikössä. Ei välttämättä paha asia.

Tänään sitten viimeinen illanvietto siviilissä kavereiden kanssa. Mitenkään kovin suurta porukkaa en ole saanut kasaan mutta ei se mitään.

Niin ja käykäähän katsomassa flickristä filmille otettuja kuvia provinssirockista ja amsterdamista!