Reserviin, MARS!

Siirtyminen reserviin vänrikin arvolla tapahtui tämän kuun 3. päivä. Se tunne kun sai sotilaspassin käteensä ja lopulta käveli Porin prikaatin pääportista viimeistä kertaa (varusmiehenä) ulos oli jotain ihan käsittämätöntä. Vuosi hikoilua, verta, väsymystä ja stressausta oli ohi, mutta samalla taakse jäi todella, todella paljon kokemuksia joita ei missään muualla voisi kokea.

Kyllä siinä aika tunteellinen olokin meinasi tulla kun lähti kävelemään yksikön pihasta ja ihmiset, palvelustoverit joiden kanssa oli vuoden aikana jäivät taakse. Palveluksen päättyminen ei tietenkään tarkoita etteikö inttikavereita enää näkisi. Facebook ja muut sosiaaliset yhteisöt ovat meille jotain sellaista herkkua, mitä kovin monella muulla saapumiserällä ei ole ollut. Yhteydenpito kavereihin on siis äärimmäisen helppoa ja samoin toisten löytäminen.

Siitä puheen ollen kohtahan on jo luvassa ensimmäiset reservin puolella inttikavereiden kanssa järjestetyt pippalot Tampereen suunnalla…

Muutaman viikon ehdin vaan oleskelemaan ja ihmettelemään siviilielämää. Toisinsanoen vietin aikaa kavereiden kanssa, välillä juhlien ja välillä sitten ihan vaan kotona möllöttäen. Ensimmäisen viikon jälkeen aloin tosin jo miettiä, että pitäisikö tässä jo saada aikaiseksi jotain. Sain aika ihmetteleviä katseita todetessani, että johan tässä on jo viikko lomailtu.

Nyt on tilanne kuitenkin siinä vaiheessa, että olen päättänyt etsiä itselleni asunnon täältä Hämeenlinnasta. Siinä yksi erittäin iso muutos, joka todennäköisesti tulee tapahtumaan elämässäni tässä syksyn aikana. Toinen iso asia on osallistuminen Visuaaliviestinnän instituutin järjestämään Kuvallisen ilmaisun perustutkintoon. Tämä ei nyt ole vielä 100% varmaa, mutta paperit on jo pistetty Hämeenlinnan alueen oppisopimustoimistoon ja he sitten selvittelevät asiaa eteenpäin. VVI on sellainen juttu josta ole jauhanut jo lukion alkuajoista saakka, joten toivon selviytyväni tuosta perustutkinnosta kunnialla. Eri suunnilta kuvaajilta on tosin kuulunut hieman ristiriitaisia mielipiteitä laitoksen koulutusmetodeista. Olen myös eräältä kyseisessä laitoksessa aikaa viettäneeltä kaverikuvaajalta kuullut, että tyyli jota VVI käyttää ei kaikille sovellu.

Oli miten oli, itse koen olevani valmis haasteeseen ja haluan yrittää. Koulutus toteutetaan oppisopimuskoulutuksena, ja olen sen ajan itselleni leivissä. Eli olen yksityisyrittäjänä mukana koulutuksessa. Sen lisäksi minulla on ulkopuolinen kuvaaja-ammattilainen tutorina, joka sitten neuvoo läpi koulutuksen ja arvioi suoriutumistani. Koulutus alkaa tämän vuoden joulukuussa, ja uusia tietoja tästä tilanteesta kirjoittelen varmaankin elokuun lopussa, kun käyn toimistolla seuraavan kerran.

Suunnitelmia

Todellakin, olen vihdoinkin saanut aikaiseksi siirtyä takaisin tänne blogin puolelle ja pää savuten yrittänyt miettiä tämän tulevaisuutta ja sijaintia. Olen tutustunut uuteen blogipalveluun, joka vaikuttaa erittäin hyvältä ja monipuoliselta. Kyseessä on tumblr.com, jonka saa käyttöönsä erittäin helposti. Syynä toisenlaisen alustan etsimiseen idea, että tekisin oman blogin valokuvaukseen ja yritykseni toimintaan liittyviä asioita varten. Syksyn aikana Halogeenin sivut uudistuvat, ja samalla voisin lisätä sinne linkin blogiin, josta asiakkaat voisivat seurata keikkojani. Tarkoituksenani on luoda kävijälle tunne siitä, että sivusto elää ja on aktiivinen. Toisinsanoen toimintani on jatkuvaa ja haluan tavoittaa asiakkaani henkilökohtaisemmalla tasolla. Tämä on sitä tulevaisuutta!