Kuukausi takana eikä mosan aamuilla loppua näy
Nyt on kuukausi jo takana! Tai no 7. päivä tulee vasta tasan kuukausi mutta leikitään nyt että näin jo olisi. Onko siitä todella jo kuukausi kun astuin palvelukseen? Tuntuu kuin olisin ollut siellä vasta hetken ja samalla kuin olisin ollut aivan älyttömän kauan. Olotila on aika ristiriitainen kun mietin tuota armeijassa käyttämääni aikaa. Jokainen päivä on niin älyttömän täynnä tekemistä, että jälkeenpäin mietittynä päivät muuttuvat vain yhtäjaksoiseksi harjoitus- tai oppimisputkeksi. Tähän mennessä on opittu niin paljon kaikkea uutta, että voisi luulla olleensa tuolla jo pidempään kuin kuukauden, ja toisaalta ei. Erittäin vaikea tarkasti selittää.
Pää kestää ja keho lähes. Kyllä sekin kestää mutta ruhjeita, haavoja ja aikasmoista lihaskipua on tässä tullut podettua ja varsinkin viimeisen kuluneen viikon aikana. Kaksi jalkamarssia, joista ensimmäinen raskain suoritus minkä olen tehnyt kuukausiin. Syöksymistä suojasta suojaan, konttaamista, ryömimistä ja juoksemista koko 12km matka keskellä metsää. Lisämausteena aurinko joka paistui pilvettömältä taivaalta ja päällä maastopuvun lisäksi sirpaleliivi ja taisteluvyö + ase. Viimeinen kilometri oli todellakin silkkaa tuskaa ja nestevajekin hyvin pitkällä. Noh ei siitä sen enempää. Raskas viikko kuitenkin kaikin puolin.
Ensi viikolla onkin sitten luvassa P-kauden taistelu- ja ampumaharjoitusleiri, jossa tulemme kouluttajien mukaan kuulemma ampumaan runsaat 200 patruunaa per mies ja lisäksi ampumaan kertakäyttösingolla harjoitusraketin ja heittämään (harjoitus)käsikranaatin. Oikeaa kranaattia emme saa käyttää, sillä ne ovat heittokiellossa.
Toivon että ehdin tervehtyä maanantaihin mennessä, sillä tällä hetkellä on hyvin flunssainen olotila ja kurkkuun sattuu. Intissä on vaikea pysyä terveenä kun joku muu sairastaa. Lopulta se tarttuu sinuun melkein väistämättä jos esim. olet samassa tuvassa kipeän henkilön kanssa.
Ens viikolla selviää myös nakitetaanko minut vuoden palvelukseen sissiradistina…olin muutamissa testeissä ja pärjäsin niissä hyvin kuulemma. En kyllä kauheasti ole kiinnostunut kyseisestä palveluksesta, mutta saa nähdä kuinka miehen käy. Pienen tiivistelmän sissiradistikoulutuksesta voi käydä lukemassa Wikipediasta Kaikista eniten toivoisin pääseväni Ruotuväen kuvaajan pestiin, johon jo kerroin hakeneeni. Se olisi aivan loistavaa, piste.
Over and out.
Tags: armeija, Elämä, intti
Posted in Elämä, intti | Comments (0)
