Kun jossain näkyy kakku, kaikki haluavat palan siitä. Tämän verran olen todennut tuosta yrityspuuhasta tämän vajaan puolentoista kuukauden aikana. Koko ajan on joku kaupustelija soittelemassa ja kaupittelemassa puhelinliittymiä, tietoliikenneratkaisuja tai erilaisia tapoja mainostaa. Yksi mukavimmista puheluista tapahtui tänä aamuna klo 8:14. Joku saunalahden/Elisan edustaja sieltä soitteli, onnitteli uuden yrityksen johdosta ja ehdotteli josko he lähettäisivät ihan henkilökohtaisen neuvottelijan luokseni kertomaan erilaisista tietoliikenneratkaisuista. Eihän tuo puhelu mitään haitannut…tunnin verran vaan olisin voinut nukkua enemmän ilman sitä.
Muutama postaus takaperin kerroin ensimmäisestä työviikosta ja kuinka se meni. Mikä ihme siinä on, että jälkeenpäin kun miettii asioita kaikki tuntuu menneen tosi nopeasti. Kouluvuodet, kuukaudet, loma ja nyt kesätyökin. Olin kuitenkin noin 1½kk töissä. Jokatapauksessa huomenna on viimeinen päivä töissä, jonka jälkeen 4 päivää vapaata ja takaisin koulun penkkiin. Mukavaa työtä yleisesti ottaen on ollut, mutta nämä hellepäivät ottamat kyllä koville…
Mitähän sitten vielä. Ainiin, maanantaina eli eilen sain silmälasit. Nämä on kyl oikeastaan jo toisen lasit, sillä ekan kerran kakkulat tarttui mukaan 2004. Niitä en kyllä kovin pitkään käyttänyt, mutta nyt alkoi olemaan tarvetta uusille. Täytyy näihinkin nyt sitten tottua, huh.
Posted in Elämä, Valokuvaus | Comments (0)
