Jo joulu on…
Jouluaatto tuli, ja meni. Tänä vuonna en itse tästä juhlapyhästä löytänyt itselleni mitään uskonnollista, saati muuta suurempaa merkitystä. Sattuipa vaan olemaan päivä muiden joukossa, sillä poikkeuksella että jaettiin lahjoja. Yleisesti voisin sanoa, että merkityksellisin tapahtuma tässä joulussa oli se että sain itse antaa ystäville ja perheelle lahjoja. Ei se lahjojen saaminen enää tuntunut niin ihmeelliseltä, eikä illalla paketteja avatessa kutkuttanut enää, kuten pienenä. Suurin jännityksen tunne tuli siinä, kun äitini avasi hänelle antamaani lahjaa. Niin, että tällaista.
Nyt sitten on luvassa viikko vaihtoehtoisesti täyttä tyhjäntoimitusta, tai sitten otan niskasta itseäni kiinni, ja pakerran koulutehtävien parissa. Saa nähä kuinka käy.