Mielenterveys on suhteellista
Diipadaapa,viikko taas vierähtänyt
Viime viikonloppuna olin Joensuussa Janin luona tarkistamassa hänen uuden kämppänsä ja ihan muuten vain vierailemassa. Viime reissusta olikin jo reipas vuosi, joten nyt oli jo syytäkin piipahtaa sielläpäin. Oli mukava reissu, vaikka säämiehellä olikin kaikkea muuta kuin hyvä viikonloppu. Sadetta ja loskaa saatiin niskaan sopivasti. Tuon reissun kuvia löytyy jälleen flickr:n puolelta http://www.flickr.com/photos/neukku/. Junavaihdot mennessä ja tullessa sujuivat hyvin, enkä tällä kertaa jäänyt väärällä asemalla pois, niin kuin viime vuonna.
Takaisin tullessa, tuossa Lahti -> Riihimäki välillä sattui kuitenkin jotain hassua. Jossain vaiheessa väliasemalta pomppasi mukaan varmaan hieman minua vanhempi tyttö, jolla oli kuulokkeet korvilla, kuten myös minullakin. Kyseinen paikallisjuna oli aika täynnä, joten tyttö istahti sitten minua vastapäätä olevalle penkille. Näin suomalaisena tilannehan oli tavattoman vaikea. Yritä siinä nyt sitten pyöritellä silmiäsi johonkin suuntaan ja tehdä jotain, jotta katseenne eivät missään nimessä tapaisi :D No kuitenkin, muutaman kerran tuli katsahdettua silmiin toista ja sitte jatkoin yritystäni vältellä hänen katsettaan. Suljin silmäni ja ajattelin vaikka torkkua jonkin aikaa. (Olin oikeasti väsynyt, olen vieläkin.) No kuitenkin, jossain vaiheessa otin kuulokkeet sitten pois korvastani ja katsoin eteeni. Ja eikös tuo tyttö katso takaisin ja hymyile. Uteliaana sitten tiedustelin heti, että “mikäs naurattaa?”. Häneltä sitten vastaus. “Näytät aika väsyneeltä.” Myönsin, että ei ole pahemmin tullut nukuttua viikonlopun aikana. Jonkin aikaa siinä sitten juteltiin ja jollain ihmeen keinolla onnistuin selittämään, kuinka laukkuni painaa niin paljon kamerakaluston takia, kuinka Joensuussa oli huono sää ja kuinka olin edellisiltana kokkaillut lettuja. Siis mitä ihmettä, täysin ventovieraalle aloin höpisemään kaikenlaista. Riihimäelle saavuttessa tämä kyseinen tyttö jatkoi matkaansa toiseen junaan, kohteena Järvenpää jos oikein muistan. Tuo lyhyt kohtaaminen junassa oli sen illan piristys kieltämättä. Näin ne suomalaisille niin tyypilliset vaivautuneet tilanteet selvitetään!
Eilen, keskiviikkona kävimme kuviksen ryhmän kanssa jälleen Helsingissä. Tällä kertaa vierailimme Kiasmassa tutustumassa Ars Fennica ´06 näyttelyyn ja sen jälkeen Ateneumin kokoelmiin. Tuo reissu oli erittäin mukava, varsinkin tosi mukavien ihmisten takia, joita ryhmässämme on. Takaisintulomatka junassa oli yhtä naurua, ja viihdytimme samalla junavaunullista muita matkustajia. Oikein performanssitaidetta!
Huomenna on tämän jakson viimeinen koulupäivä, ensi viikko onkin sitten pelkkiä kokeita. Ruotsin kanssa pelottaa, että menee aika huonosti. En ole oikein pystynyt sisäistämään asioita jostain syystä. Enkussa on pysty yltämään kymppiin toista kertaa putkeen. Ennustelen siitä jotain 8 tai 9. Historiassa tavoitteet on korkealla, eli siellä 9 ja 10 pinnassa. Äikkä varmaan menee vakio kasilinjalla.