Hetki rauhaa
Istuin tuossa hetki sitten meidän pihalla tuossa chillauspisteessä, eli toisinsanoen tuossa omenapuiden alla sijaitsevan pöydän ääressä ja luin kirjaa.
Tuosta paikasta sen verran, että ne kaksi omenapuuta, jotka ovat tuon kohdan ympärille kaartuvat sen ylle ja luovat ikään kuin luonnon oman katoksen. Omenoiden painosta nuo oksatkin alkavat jo painua alaspäin.
Siinä sitten lukiessani huomasin yht’äkkiä silmäkulmassani liikettä. Katsahdin ja huomasin erittäin pienen linnun pomppivan oksalta toiselle. Jatkoin lukemista ja yllättäen kirjan aukinaisena olevalle sivulle leijaili yläpuolelta höyhen.
Katsoin siis ylös ja tajusin, että ympärilläni ja yläpuolellani lenteli noin kymmenkunta saman lajin edustajaa. Ne eivät mitenkään häiriintyneet siitä, että lueskelin niiden alapuolella pöydän ääressä kirjaa. Jäin siihen vaan katselemaan niitä, kun ne kevyesti pomppivat oksalta toiselle, nakuttelivat muutamaa omenaa ja visertelivät.
Itselleni tuo hetki tuntui erittäin rauhoittavalta. Olen aina pitänyt pihastamme, mutta nyt vasta tajusin kunnolla kuinka hieno paikka tämä on. Mahtaisi olla ankeaa jossain suurkaupungissa, jos tuollaisia pikku iloja ei saisi mistään.
Ajattelinpa vaan jakaa tämän.