Archive for July, 2006

Date: July 29th, 2006
Cate: Elämä

Hetki rauhaa

Istuin tuossa hetki sitten meidän pihalla tuossa chillauspisteessä, eli toisinsanoen tuossa omenapuiden alla sijaitsevan pöydän ääressä ja luin kirjaa.

Tuosta paikasta sen verran, että ne kaksi omenapuuta, jotka ovat tuon kohdan ympärille kaartuvat sen ylle ja luovat ikään kuin luonnon oman katoksen. Omenoiden painosta nuo oksatkin alkavat jo painua alaspäin.

Siinä sitten lukiessani huomasin yht’äkkiä silmäkulmassani liikettä. Katsahdin ja huomasin erittäin pienen linnun pomppivan oksalta toiselle. Jatkoin lukemista ja yllättäen kirjan aukinaisena olevalle sivulle leijaili yläpuolelta höyhen.

Katsoin siis ylös ja tajusin, että ympärilläni ja yläpuolellani lenteli noin kymmenkunta saman lajin edustajaa. Ne eivät mitenkään häiriintyneet siitä, että lueskelin niiden alapuolella pöydän ääressä kirjaa. Jäin siihen vaan katselemaan niitä, kun ne kevyesti pomppivat oksalta toiselle, nakuttelivat muutamaa omenaa ja visertelivät.

Itselleni tuo hetki tuntui erittäin rauhoittavalta. Olen aina pitänyt pihastamme, mutta nyt vasta tajusin kunnolla kuinka hieno paikka tämä on. Mahtaisi olla ankeaa jossain suurkaupungissa, jos tuollaisia pikku iloja ei saisi mistään.

Ajattelinpa vaan jakaa tämän.

Date: July 28th, 2006
Cate: Sekalaista ja siltä väliltä
2 msgs

o.o

QQ

hihihi

;>

Date: July 24th, 2006
Cate: Elämä

Melkein hajoilen

Kone toimii aikas vikkelään, pelit pelaa ja photoshoppikin rullaa kuin rasvattu muikku.

Haittapuolena näytönohjaimen ajoittainen kaatuminen, ajurien kanssa pelleily ja kaikista ärsyttävin; winampin kaatuilu! Okei, ehkä tuo viimeisin ei ole noista se harmillisin.

Viikonloppuna painelin kavereiden ja 500 muun airsoftia harrastavan jässikän (ja naispuolistenkin) kanssa PFOR 5 airsoft-skenaariossa. Perjantai-illasta sunnuntaipäivään saakka kestänyt peli vei kyllä voimat, mutta ihan kivaa kieltämättä oli, vaikka vettä saatiin niskaan ja kamat märkänä siellä paineltiin. Vammoista sen verran, että kerran sain aseen tukista leukaani, kerran tarkka-ampujan kuulasta leukaani, ja kerran tipahdin alas suoraan kiven päälle. Iskun vastaanottajana toimi häntäluuni, joka nyt anoo sairaslomaa.

Muiden ottamia kuvia pelistä, itse en kameraa mukanani raahannut:

Seuraava postaus taitaapi käsitellä taas valokuvausta, olen hieman miettinyt asioita. (oho…) Noh, en tiedä tuleeko siitä mitään, mutta katsotaan.