Huh, elämässä taas yksi etappi saavutettu. Puoli vuotta tuli tänään täyteen tyttöystäväni kanssa. Kiitos Sara <3

 Olen viime aikoina postaillut hieman satunnaisesti. Ei vaan tunnu tulevan oikein mitään järkevää tekstiä tänneppäin. Noh, omapahan on blogini, joten ei varmaan pitäisi hirveästi pähkäillä, että millaista tekstiä kirjoitan. Mutta kysymys kuuluukin, blogaanko koska voin vai siksi, että oikeasti on jotain asiaa ja jaettavaa? Nyt vähän näyttää siltä, että vastaus kääntyy tuon ensimmäisen puoleen. Faktahan on, että aika satunnaista pulinaa tänne olen kirjoitellut, enkä mitään maata merelle kaatavia filosofisia mestariteoksia. Ehkä tuollaistenkin aika vielä tulee. Oikeastaan tänäänkin mielessäni oli jotain, josta olisin voinut kirjoittaa hieman enemmänkin, mutta pääsipäs sekin unohtumaan.

Lukio tuntuu menevän ihan hyvin. Tai no miten sen ottaa, tällä hetkellä tuntuu olevan pientä motivaatiovajetta noiden kotitehtävien tekoon ja koeviikkokin lähestyy. Sen jälkeen onkin hiihtoloma. Outoa muuten, että hiihtoloma on tungettu koeviikon ja kokeidenpalautusten väliin…

Kävimme lukion kanssa tänään katsomassa kaupunginteatterin Teuvo-näytelmän harjoituksia ja pakko sanoa, että ei kovin mielenkiintoista ollut. Ensimmäinen tunti meni siinä kun katselimme kuinka näyttelijät availivat ääntäänsä ja ohjaaja selosti. Sen jälkeen he alkoivat harjoittelemaan jotain kohtausta näytelmästä ja hoilasivat pari kertaa saman kipaleen. Huikeaa kulttuurikokemusta korosti vielä näyttelijöiden kaljanjuominen ja röyhtäily. Jätti hieman kylmäksi…

Eilen olin tyttöystäväni kanssa siis Hartwall areenalla katsomassa NRJ Radio Awardseja. Istuimme erittäin lähellä lavaa ja palkintokoroketta, joten näköalat olivat hyvät :) Esitykset olivat mahtavia ja koko ilta muutenkin hieno. Vaikka muutama artisti ei pahemmin kolahtanutkaan niin oli siistiä nähdä niin isoja nimiä livenä. Hassua kun sillä hetkellä kun artistit tulevat lavalle ja näkee heidät elävänä siinä edessään niin tajuaa, että “perhana, näähän on ihan samanlaisia ihmisiä kuin me tavalliset pulliaisetkin”. Erottajana tietenkin muutama miljoona rahaa…
t.A.T.u veti kyllä mahtavan esityksen, oli hienoa nähdä heidät livenä. Harmi, etteivät he esittäneet useampaa kappaletta ja että heillä ei ollut taustatanssijoita mukana.

Kun konsertti sitten oli ohi, niin oli myös kuuloni. Varsinkin vasemmalla korvalla en tuntunut kuulevan melkein mitään. Sitä se teettää kun areenallinen ihmisiä huutaa ja puolet heistä on tyttöjä, joilla tuo ääni tuppaa aika korkealle nousemaan. Onneksi kuulo sitten tuntuu palautuneen normaalille tasolleen tänään.

Ja hieman noottia vielä VR:lle näin lopuksi. Tai no…eihän tapahtuma meitä haitannut, mutta silti. Lähtiessämme takaisin Hämeenlinnaan päätimme ottaa 22.10 lähtevän junan, koska konsertti oli päättynyt aikaisemmin mitä oli ilmoitettu. Noh mentyämme junaan ei koko matkan aikana tullut kukaan kyselemään lippujamme, jotka olivat kaiken lisäksi toiseen junaan. Mikäpä siinä sitten. Ai niin, ja juna oli loppujen lopuksi 30min myöhässä, koska jouduimme pysähtymään eräässä vaiheessa johtuen kuskin mukaan jonkinlaisista liikenneongelmista.